Saatanan valtakunnan nokkimisjärjestys

Raamatusta ei löydy tarkkaa hierarkiaa Saatanan valtakunnan käskyjärjestykselle, mutta eri kohdista voimme päätellä, että sillä on järjestäytynyt rakenne. Myös kristilliset lähteet, kuten kirkkoisien kirjoitukset ja demonologian tutkimus, tukevat tätä ajatusta.

1. Saatana (Ylin) – Langennut enkeli ja kapinajohtaja

Jesaja 14:12-15 kuvaa häntä nimellä helel ben shakhar (הֵילֵל בֶּן־שָׁחַר) – ”kirkkauden poika, aamuruskon poika” (lat. Lucifer). Tämä kertoo hänen alkuperäisestä asemastaan ennen lankeemusta.

Hesekiel 28:12-17 kuvaa häntä täydellisenä, mutta ylpeytensä tähden hänet syöstiin alas.

Ilmestyskirja 12:9 vahvistaa, että hän veti alas mukanaan joukon muita langenneita enkeleitä.

Efesolaiskirje 2:2 kutsuu häntä ”ilmavallan hallitsijaksi” (archon ἄρχων), eli hänellä on korkein auktoriteetti pimeyden valtakunnassa.

2. Hallitsijat ja voimat – Henkivaltojen hierarkia

Efesolaiskirje 6:12 kuvaa demonisen hierarkian eri tasoja:

Hallitsijat (ἀρχάς, archas) – Korkean tason demoniruhtinaat, jotka voivat hallita kokonaisia kansakuntia (Dan. 10:13 – Persian ruhtinas).

Vallat (ἐξουσίας, exousias) – Demonit, joilla on valtaa ihmisten elämän eri alueilla, kuten harhaopit ja eksytykset.

Tämän maailman pimeyden hallitsijat (κοσμοκράτορας, kosmokratoras) – Kuten Baal, Moolok ja muut epäjumalat, joita Raamattu yhdistää demoneihin (1. Kor. 10:20).

Pahuuden henkivallat taivaan avaruudessa – Alemmat demonit, jotka vaikuttavat yksilöihin ja alueisiin.

3. Korkeammat ruhtinaat (esim. Baal, Moloch, Astarte)

Raamattu yhdistää epäjumalat demonisiin voimiin. Esimerkiksi 5. Moos. 32:17 sanoo:

”He uhrasivat riivaajille (לַשֵּׁדִים, lashedim), jotka eivät ole jumalia.”

Tämä viittaa siihen, että tietyt korkean tason demonit voivat ottaa epäjumalien nimiä ja esiintyä jumaluuksina.

4. Keskitaso – Alueelliset demonit ja kirousten valvojat

Daniel 10:13, 20 kertoo, kuinka Persian ja Kreikan ruhtinaat (demoniset voimat) vastustivat Jumalan enkeliä.

Markus 5:9 – Legioona-demoni (”Meitä on monta”) osoittaa, että yhdellä alueella voi olla joukko henkiä.

5. Alemmat demonit ja riivaajahenget

Alempia demoneja, jotka kiusaavat, orjuuttavat ja eksyttävät yksittäisiä ihmisiä, kuvataan useissa kohdissa:

Markus 9:25 – ”Mykkä ja kuuro henki”

1. Samuel 16:14 – ”Paha henki Herralta” kiusasi kuningas Saulia.

Luukas 11:24-26 – Demonit voivat palata takaisin, jos henkilö ei täyty Pyhällä Hengellä.

6. Nephilim- ja raphaim-henget (Mahdollisesti kuolleiden jättiläisten henget?)

1. Moos. 6:4 puhuu Nephilim-jättiläisistä, jotka jotkut uskovat olleen langenneiden enkelien ja ihmisten jälkeläisiä.

Jesaja 14:9 käyttää sanaa רְפָאִים (Rephaim), joka viittaa kuolleisiin henkiin tai varjoihin tuonelassa.

Joissakin kristillisissä tulkinnoissa nämä henget voisivat olla osa demonista hierarkiaa.

Yhteenveto Saatanan valtakunnan komentoketjusta

1. Saatana (Lucifer) – Ylin hallitsija.

2. Ruhtinaat ja hallitsijat (esim. Persian ja Kreikan demoniruhtinaat) – Johtavat alueellisia ja kansallisia henkivaltoja.

3. Demonijumalat (Baal, Moolok, Astarte jne.) – Saatanan valtaan kuuluvat korkean tason henget, joita palvotaan epäjumalina.

4. Alueelliset demonit – Kylien, kaupunkien ja perheiden yläpuolella toimivat demoniset voimat.

5. Riivaajahenget – Alemmat demonit, jotka kiusaavat ja riivaavat ihmisiä.

Tämä rakenne perustuu Raamattuun ja kristilliseen demonologiaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Kristus on voittanut kaikki henkivallat ja vallat ristillä (Kol. 2:15), ja Hänen nimessään meillä on auktoriteetti niiden ylitse (Luuk. 10:19).