Seuraava opetus perustuu Kelly Koppin kirjaan nimeltään Get Lit Stay Lit Spread It :
Kelly Kopin saarna tulikolmiosta on vahva vertaus siitä, miten kristityn usko tarvitsee kolmea keskeistä elementtiä, jotta se pysyy elossa ja vahvana. Tulikolmio on tuttu periaate paloturvallisuudesta: tuli tarvitsee kolme asiaa — lämmön, polttoaineen ja hapen — jotta se voi palaa. Jos jokin näistä puuttuu, tuli sammuu.
Tämä sama periaate pätee myös hengellisessä elämässämme. Kelly Kopp käyttää tätä kuvaa opettaakseen, miten Jumalan tuli — uskon tuli — ei ole itsetarkoitus, vaan elävä voima, jonka ylläpito vaatii aktiivista työtä.
Lämpö tarkoittaa Jumalan rakkautta ja Pyhän Hengen toimintaa. Se on se sytyttävä voima, joka herättää ihmisen sydämen elämään Kristuksen kanssa. Ilman tätä lämpöä usko muuttuu kylmäksi ja värittömäksi. Pyhä Henki on se, joka antaa meille halun etsiä Jumalaa ja pitää meidät kiinni Hänessä.
Polttoaine on Jumalan sana, Raamattu, rukous ja yhteys Jeesukseen. Uskon tuli ei voi palaa ilman ravintoa — ilman säännöllistä Raamatun lukemista ja rukousta tuli hiipuu. Kelly Kopp korostaa, että se on henkilökohtaista ja aktiivista yhteyttä Jumalaan, ei pelkkää toisten uskon perintöä tai toisen ihmisen kokemusta, mikä jää monelta puuttumaan. Moni kristitty kantaa toisen käden uskoa, eli luottaa vain siihen, mitä on kuullut toisilta, mutta ei ole itse kokenut tulen kosketusta.
Happi on seurakunta, yhteisö ja rohkaisu ympäriltä. Usko ei kasva yksin eikä eristyksissä. Tarvitsemme toisia kristittyjä, jotka kannustavat, tukevat ja palvelevat yhdessä meidän kanssamme. Happi pitää tulen hengissä, sillä kristillinen elämä ei ole yksinäistä taistelua vaan yhteistä matkaa.
Kelly Kopp varoittaa, että jos jokin näistä kolmesta — lämpö, polttoaine tai happi — puuttuu, tuli alkaa hiipua, savuttaa tai sammua kokonaan. Se voi näkyä kylmyytenä, välinpitämättömyytenä, uskon laimentumisena tai jopa luopumisena.
Lisäksi ympärillämme on voimia, jotka yrittävät sammuttaa uskon tulen: pelko, epäily, kritiikki ja hengelliset vastustajat. Siksi on elintärkeää huolehtia tulesta — pitää yhteys Jumalaan ja toisiin uskovaisiin elävänä.
Tulen kolmion periaate antaa myös toivon. Se kertoo, että vaikka tulen ylläpito vaatii meidän panostamme, Jumala on mukana varjelemassa tulta ja antaa Pyhän Hengen lämmön, polttoaineen ja hapen. Emme ole yksin.
Kristityn elämän tuli ei siis pala itsestään eikä pelkällä hyvällä tahdolla, vaan Jumalan armon ja meidän kuuliaisuuden yhteistyönä. Tämä opetus rohkaisee uskovia tarkistamaan, missä tulen kolmion kohdissa oma elämä on heikko, ja herättää tekemään muutoksia: lisäämään Jumalan sanan lukemista, rukousta ja seurakunnan yhteyttä.
Näin uskon tuli voi loistaa kirkkaana ja lämmittää itseämme sekä ympärillämme olevia ihmisiä.
Kun tulikolmio ei ole kunnossa, seuraukset eivät ole vain uskon hiipuminen tai sammuminen, vaan hengellinen uupuminen, katkeruus ja jopa armottomuus muita kohtaan voivat vallata sydämen.
Lämpö puuttuu
→ sydän jäätyy ja kylmenee
Ilman Pyhän Hengen lämpöä ja Jumalan rakkauden lämmitystä sydän voi muuttua kylmäksi.
Tämä tarkoittaa, että ihminen menettää myötätunnon, lempeyden ja armollisuuden, jotka Kristus itse antoi meille esikuvaksi. Ilman lämpöä usko muuttuu rituaaliksi tai suorittamiseksi, ja se saa aikaan kyynisyyttä, välinpitämättömyyttä tai jopa vihamielisyyttä muita kohtaan.
Polttoaine puuttuu
→ voimat ehtyvät, uupumus iskee
Jos Raamatun sana ja rukous jäävät pois, uskon voima ja elämä alkavat kuihtua.
Kukaan ei jaksa ylläpitää tulen paloa pelkällä tahdolla. Kun hengellinen ravinto loppuu, uupumus ja epätoivo hiipivät sisään. Tämä voi johtaa siihen, että kristitty ei enää jaksa rakastaa tai palvella, vaan alkaa itse kuormittua ja kääntää katseensa itseensä.
Happi puuttuu
→ yksinäisyys ja katkeruus valtaavat
Eristäytyminen seurakunnasta tai hengellisestä yhteisöstä on suuri vaara. Ilman toisten uskovien tukea ja rohkaisua sydän voi lujittua omaksi linnakkeekseen, jossa kasvaa ylpeys ja itsekkyys.
Katkeruus, joka jää käsittelemättä, muuttuu helposti katkeruudeksi muita kohtaan. Tämä voi näkyä armottomuutena, suorastaan häijyytenä, jolla halutaan puolustaa omaa ”kristillisyyttä” tai oikeutta.
Miksi kristitty voi muuttua julmaksi ja ylpeäksi?
Kun Pyhän Hengen lämpö puuttuu, sydän kovettuu ja katse kääntyy pois Jumalasta
→ ylpeys kasvaa, koska ihminen alkaa uskoa pärjäävänsä omin voimin.
Kun rukous ja Raamatun sana eivät ravitse, ihminen unohtaa armon ja armon lähteen → hän alkaa oikeuttaa itseään, tuomita muita ja tulla kovaksi.
Kun seurakunta ja veljet jäävät pois, ei kukaan varoita eikä korjaa → syntyy itsekorostus ja halu hallita muita.
Tämä näkyy usein siinä, että kristityt alkavat käyttäytyä kuin tuomareita, kyynikkoja tai jopa mielivaltaisia ”oikeuden jakajia” muiden ihmisten elämässä. He voivat myös uupua niin pahasti, että koko usko romuttuu ja he lopettavat yhteyden Jumalaan kokonaan.
Ratkaisu on tulikolmion korjaaminen
Pyydä Jumalan Henkeä sytyttämään lämpö uudelleen. Pyhän Hengen läsnäolo on ainut voima, joka voi pehmentää sydämen ja palauttaa rakkauden.
Syö päivittäin Raamatun sanaa ja rukoile, älä jätä hengellistä ravintoa pois. Se pitää sinut vahvana ja vahvistaa yhteyttä Jeesukseen, joka on uskon alku ja loppu.
Etsi seurakuntaa ja hengellistä yhteyttä, jossa voit kasvaa ja saada rohkaisua. Yksinäisyys on hengellisen kuoleman tie, yhteys elämän tie.
Jeesus sanoi: ”Ilman minua te ete voi tehdä mitään” (Joh. 15:5). Ilman tätä yhteyttä uskon tuli himmenee, muuttuu kylmäksi ja kuolee.
Kristityn ei tule sallia itsensä palaa loppuun, kylmetä tai muuttua armottomaksi. Sen sijaan hän saa tulla jatkuvasti puhdistetuksi, lämmitetyksi ja vahvistetuksi Jumalan sanan ja Hengen voimassa.
Tämä opetus on vakava varoitus ja samalla suuri toivo kaikille, jotka haluavat pysyä uskossa elävinä ja rakkaudellisina – tulen kolmion periaate pitää meidät vahvoina Jumalan armossa.
Jumalan sana on hengellinen polttoaine
Raamattu ei ole pelkkä historiaa tai moraalinen opas. Se on Jumalan elävä Sana, joka ravitsee sielua ja vahvistaa uskoa. Se sytyttää tulen sydämessä, antaa voimaa kestää vaikeudet ja pitää yhteyden Jeesukseen elävänä. Ilman päivittäistä Raamatun lukemista, mietiskelyä ja Jumalan sanan vastaanottamista, usko kuihtuu ja väsymys iskee.
Jesaja 55:11 (AMP) sanoo:
"Minun sanani, joka lähtee suustani, ei pala tyhjänä, vaan se toteuttaa, mitä minä tahdon, ja menestyy siinä, mitä minä lähetin sen tekemään."
Sanan vastaanottaminen on kuin polttoaineen tankkaus – ilman sitä ei voi kulkea eteenpäin.
Täydellinen antautuminen Jumalalle on välttämätöntä
Moni uskoo Jumalaan, hyväksyy Raamatun totuudeksi, mutta silti pysyy omissa nahoissaan, hallitsee elämäänsä ja valitsee ne osat, joita haluaa antaa Jumalalle. Tämä ei riitä Jumalalle. Hän haluaa koko sydämen, koko elämän ja täydellisen luovutuksen.
Roomalaiskirje 12:1-2 (AMP) kehottaa:
"Niinpä minä kehotan teitä, veljet, Jumalan laupeudella, että annatte ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi — tämä on teidän hengellinen palvontanne. Älkää mukautuko tämän maailman tapoihin, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voitte koetella, mikä on Jumalan tahto — se, mikä on hyvää, hänen tahtonsa mukaista ja täydellistä."
Antautuminen tarkoittaa sitä, ettei enää hallitse itse, vaan luovuttaa itsensä Jumalan tahtoon. Se ei ole pelkkä tunne tai hetken päätös, vaan jatkuva elämänasenne ja käytäntö.
Mitä tarkoittaa tehdä Jumalasta koko elämän Herran?
Se tarkoittaa, että jokainen elämän alue — ajattelu, puhe, työ, ihmissuhteet, harrastukset, tulevaisuuden suunnitelmat — on Jumalan ohjauksen ja hallinnan alla. Ei vain uskonnollinen ”osa”, vaan koko elämä, ihan jokainen hetki.
Paavalin kirje Kolossalaisille 3:17 (AMP):
"Ja kaikki, mitä te teette, sanalla tai teolla, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimeen kiittäen Jumalaa, Isää hänen kauttaan."
Tämä on aitoa antautumista, jossa ei ole tilaa itsekkyydelle, ylpeydelle tai omille haluille. Se on hengellinen palvontaa, jossa Jumala on kaiken keskus.
Ilman tätä täydellistä antautumista tuli hiipuu
Moni palaa loppuun, koska ei ole antanut Jumalalle koko elämäänsä. He pitävät Jumalaa osana elämäänsä, ei Herrana. Tämä johtaa ristiriitoihin, uupumukseen ja katkeruuteen, koska itse yrittäminen ei kanna. Jumala haluaa, että luovutamme hänen käsiinsä kaiken ja saamme Hänen voimansa ja rauhansa.
Jeesus itse sanoi Joh. 15:5 (AMP):
"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja minä hänessä, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään."
Ilman pysyvää yhteyttä Jeesukseen, ilman elävää antautumista, ei synny hedelmää eikä kestävää uskoa.
Tämä on ainoa tie, jotta tulikolmio pysyy tasapainossa ja sydän pysyy lämpimänä Jumalan rakkaudessa ja voimassa.
Suomessa mielenterveyden ongelmat, kuten trauma tai dissosiaatiohäiriö, ovat usein näkymättömiä kärsimyksiä, joiden kanssa kamppailevat jäävät helposti ulkopuolelle — myös seurakunnissa. Kun ihminen ei "näytä samalta kuin muut", hänelle ei anneta tilaa, eikä häntä oteta mukaan porukkaan. Tämä on surullinen todellisuus.
Monet pastorit itsekin petkuttavat itseään valehtelemalla, että ihmisiä ei tarvitse kohdata syvällisesti tai ottaa aidosti mukaan. Tämä on hengellisesti vaarallinen harha, joka aiheuttaa tyhjiön seurakunnan keskelle. Seurakuntien pitäisi olla turvapaikkoja, joissa jokainen kokee kuuluvansa yhteisöön, mutta todellisuus on usein päinvastainen. Ihmisiä suljetaan ulkopuolelle, ja siksi hengellinen nälkä ja tyhjyys kasvavat.
Useat, kuten minä haluavat olla mukana, mutta jäävät pois, koska ympärillä olevat eivät halua kohdata haavoittuvuutta tai erilaisuutta. Tämä on iso ongelma, joka kertoo siitä, että seurakunnissa ei välitetä tarpeeksi siitä, miten ihmiset otetaan vastaan ja kohdellaan.
Jokaisella on vastuu — ei vain oman ystäväpiirin tai ”bestien” — vaan kaikkien seurakuntalaisten puolesta. Meidän tehtävämme on katsoa, ettei kukaan jää yksin tai ulkopuolelle. Jos jokainen seurakuntalainen ottaisi tämän asiakseen, masennus ja yksinäisyys saataisiin Suomessa ehkä jopa ratkaistua nopeasti, koska jokainen kokisi tulevansa nähdyksi ja rakastetuksi.
Yksi iso ongelma on myös se, että monien ensisijainen identiteetti on suomalaisuus eikä Jumalan lapsuus. Tämä identiteetin vääristymä avaa portin ylpeydelle, katkeruudelle, ja jopa vihalle, jotka saastuttavat seurakuntaa sisältä päin. Kun seurakunnan jäsenet eivät elä ensin Jumalan lapsina vaan kansallisuutensa tai oman minänsä varassa, se murentaa yhteyttä ja rakkautta.
Todellinen toivo löytyy siitä, että me kaikki rakennamme seurakuntaa, jossa jokainen on aidosti mukana, kohdataan toisemme täydellisesti ja eletään ensin Jumalan lapsina — ei vain suomalaisina. Tämä muuttaa seurakunnan ilmapiirin ja avaa tien parantumiseen, toivoon ja Jumalan rauhaan.
Rakkaus ei ole pelkkää ihastumisen tai tunteen hetkellistä kuplintaa, vaan ennen kaikkea valinta – tahdon päätös. Jos jokainen aidosti eläisi Jeesukselle, antautuisi Hänelle kokonaan, silloin voisi myös aidosti rakastaa muita ihmisiä, myös niitä, joita ei tunne. Tämä rakkaus ei ole naiivia tai pelkkää sentimentaalisuutta, vaan terve, konkreettinen ja toimiva elämäntapa, joka näkyy teoissa, asenteissa ja halussa kohdata toinen ihminen hänen koko olemuksessaan.
Valitettavasti tunnen ja tiedän jopa pastoreita, jotka ovat niin sokaisemassa ylpeyden henkivaltojen vallassa, etteivät he halua edes myöntää sitä tilaa, jossa Suomen seurakunnat tällä hetkellä ovat. Tämä ylpeyden sokaisema on este aidoille muutoksille, sillä ylpeys kieltäytyy tunnustamasta ongelmia ja kätkee ne syvälle sydämeen. Seurakunnat kärsivät tästä, ja moni ei uskalla tai halua nähdä sitä.
Jos jollekulle tämä on uusi ilmiö, suosittelen lämpimästi tutustumaan mun muihin blogin varjokani.blogspot.com julkaisuihin, jossa kirjoitan tästä tilasta syvällisemmin. Tarkoitukseni ei ole millään tavalla väittää olevani muita parempi, päinvastoin – olen itse enemmän rikottu jo lapsesta lähtien, ja siksi näen asioita, jotka monilta jäävät piiloon.
Erityisesti näen, miten menestysteologian lapset rikkoo muita omalla ylpeydellään ja sydämen kovuudellaan. Paavali varoitti jo aikanaan: vaikka osaisi puhua enkelien kieltä tai monia kieliä, se on turhaa, jos sydämessä ei ole rakkautta. Se, mikä on totta, koskee myös tätä päivää Suomessa. Joruban kieli, eli menestysteologian lasten oma, usein egoa pönkittävä puhe, on vain tyhjää sanahelinää, jos se ei kanna aitoa sydämen rakkautta ja nöyryyttä.
Aidossa Jeesuksen rakkaudessa ei ole sijaa ylpeydelle tai oman edun tavoittelulle – se on täysin toisenlaista kuin mitä näemme monissa Suomen seurakunnissa tänään.
Koko Kellyn kirja on kuunneltavissa Englannin kielellä täysin ilmaiseksi täältä.
