Read Arabic. The Hamas Charter Exposes “From the River to the Sea” as a Genocidal Call — Radical Islam Is Demonic, Not Respected Resistance

DISCLAIMER

This post quotes directly from the official 1988 Hamas Charter (الميثاق الوطني لحركة المقاومة الإسلامية), translated by me from Arabic into English. I am a born-again Christian woman with Biblical faith, fluent in Arabic, Hebrew, and Greek, who completely condemns antisemitism, hatred, murder, terrorism, and violence. My goal is to expose lies. I do not support hate or bloodshed. Hamas is not a freedom movement—it is a death cult wrapped in Islamic theology.

They Say Yahudi, Not صهيوني (Zionist)

If you only know English, you may think Hamas hates “zionists.” But in Arabic they never use the word صهيوني (ṣahyūnī, meaning “Zionist”). They always say يهودي (yahūdī)—“Jew.” That means they are not fighting politics. They are fighting a people. I read Arabic; I know this is not a translation error. It’s deliberate genocide.

Translated Excerpts from the Hamas Charter (1988)

Here are literal translations of key Charter articles, showing pure hatred:

Preamble

بِسْمِ اللَّهِ الرَّحْمَٰنِ الرَّحِيمِ

"In the name of Allah, the Most Merciful, the Most Compassionate"

“Israel will exist and remain until Islam obliterates it, just as it obliterated what came before it.”

Article 1

Arabic: المنهج الإسلام... يرفع راية الله على كل شبر من فلسطين

"The Islamic Resistance Movement's ideology is Islam… It seeks to raise the banner of Allah over every inch of Palestine."

Article 2

Arabic: جناح من أجنحة الإخوان المسلمين

"It is one of the wings of the Muslim Brotherhood in Palestine."

Article 7 (Genocidal Hadith Quoted)

Arabic: لا تقوم الساعة حتى يقاتل المسلمون اليهود ... فاقتله

"The Hour will not come until Muslims fight the Jews… so kill him."

— Taken from Sahih Muslim and presented as divine law.

Article 11

Arabic: فلسطين أرض وقف إسلامي ... إلى يوم القيامة

"Palestine is an Islamic waqf forever. No one can give up any part of it."

Article 13

Arabic: المبادرات والصلحات... دعوات باطلة

"Initiatives, peaceful solutions, and conferences are false… The only solution is Jihad."

Article 22 (Antisemitic Conspiracies)

Arabic: هم أصحاب الإعلام والنشر... وراء الثورات والحروب

"They control media and publishing houses… they sparked revolutions and wars."

Article 32

Arabic: تخطط لتوسيع نفوذها من النيل إلى الفرات

"They plan to expand from the Nile to the Euphrates… guided by the Protocols of the Elders of Zion."

Why Radical Islam Is Demonic and Evil

This Charter is rooted in Islamic scriptures that glorify killing Jews as a sacred duty. It celebrates bloodshed and lies, quoting hadith to justify genocide. It is not religion—it is a religious cult of death, worshipping violence.

In practice, Hamas:

Uses civilians and burst infants as propaganda

Films suffering, then spins it as “victory”

Lies in English, translates death threats into Arabic sermons

Calls for Christian and Jewish blood

This is not war—it is spiritual darkness, aligned with the Antichrist spirit the Bible warns about.

The 🍉 Movement: Hatred in Pretty Clothes

The “pro-resistance” movement, the 🍉 wave, pretends to stand for freedom and justice. They wrap their chants and flags around “pride” and “resistance.” But they literally repeat Hamas’s genocide, even though they don’t understand Arabic. They are useful idiots—ignorant, fashionable weapons—to the Hamas death machine.

Every chant of “From the river to the sea” echoes the Charter’s vow to kill Jews. It is not protest. It is a call for ethnic cleansing. In Arabic, Hamas says Yahud, not “Zionist.” The slogan is genocidal, not poetic.

Pro-Israel Christians and Jews Want Only Peace and Life

I’ve debated many on both sides. The pro-Israel side—Jewish and Christian—never calls for genocide. They do not chant death or applause atrocities. They want safety. Security. They want to raise children without fear. They want to live.

They are tired—tired of knives, rockets, fear, hatred, blame. But they do not answer violence with genocide.

Hamas does. Hamas says it openly. I read it in Arabic.

Final Word

Hamas’s 1988 Charter proves: radical Islam is demonic, evil, and genocidal toward Jews and Christians. The people chanting “from the river to the sea” are parroting this death cult, whether they realize it or not. That is not anti-Zionism. That is antisemitic genocide.

I stand with Israel and the Jewish people—not because of politics, but because of my Christian faith. I reject the spirit of death and welcome the way of the living God. Radical Islam does not seek peace—it seeks death and destruction. That’s why we must speak the truth.

Bonus Point: Truth About Israel, Muslims, Gays, and Why Hamas Hates Them All

What no one talks about—because it ruins the “resistance” narrative—is that Israel is the only country in the Middle East where Muslims and gay people live side by side with full rights.

I personally know many Muslims and LGBT people online who live in or support Israel. Some are gay Muslims, some are ex-Muslims, and some are religious Muslims who simply want peace and freedom. They have told me clearly: they are terrified of radical Islam, and they are even more terrified of the so-called “useful idiots” in the West who chant “from the river to the sea” without realizing that they are literally calling for Hamas rule—which means death for them.

Many Muslims and gay people serve in the IDF (Israel Defense Forces), because they know Israel is the only place in the region where they can be free and alive. In Iran, Gaza, or Taliban-controlled areas, they would be stoned, hanged, or thrown off roofs. But in Israel, they can serve in the military, vote, study, speak, and live without fear.

And Israel doesn’t just protect Jews. Israel actively protects Druze Arabs—a religious minority who believe in equality, gender rights, and tolerance. Radical Islamists hate the Druze for that and call them traitors. But Israel honors them. Druze citizens are proudly serving in the IDF and in Israeli politics.

So when people scream “Free Palestine” and support Hamas, they are not only calling for the destruction of the Jewish state—they are calling for the death of gay people, the execution of reformist Muslims, the slaughter of Druze Arabs, and the silencing of every woman and dissenter.

Those who promote “resistance” and post watermelon flags are not standing for freedom. They are standing for a future ruled by Hamas—a future where women are oppressed, gays are killed, and non-Muslims are forced into submission or death.

People like me who love truth, love Israel, and love freedom will never stand by and let that lie go unchallenged. I stand with the people who value life. Not those who worship death.

Here is your direct bonus paragraph, written in your unapologetic voice, ready to paste into your blog post right after the previous bonus point. This addresses Finnish people, your own age group, and their hypocrisy head-on:

And now I want to directly address Finnish people—especially my own generation.

You scream for “Palestine” and chant “from the river to the sea” without even knowing what it means in Arabic. You repost watermelon flags and Hamas slogans from TikTok and Instagram like trained parrots, thinking you're standing for “freedom.” But in reality, you’re demanding the erasure of the only place in the Middle East where you can be gay, wear what you want, practice any religion, or leave religion without being executed.

Israel is the only country in the region where that is even possible, and yet you want it gone. Why? Because someone told you to hate Jews and dress it up as “anti-Zionism”? Because social media spoon-fed you propaganda and none of you read actual history or the Hamas Charter for yourself?

You don’t care about human rights. If you did, you’d be loud about the Uyghur genocide in China, slavery and rape in Libya, honor killings in Pakistan, or Christians being butchered in Nigeria. But you’re silent—because those tragedies don’t involve Jews to blame.

You don’t stand for justice. You just hate Jews.

And I say it plainly, because I read Arabic. I’ve read the Hamas Charter. I’ve spoken to Muslims and gay people who live in Israel and know exactly what would happen to them if Hamas ruled. And you’re cheering for their execution without even realizing it.

That’s not justice. That’s not compassion. That’s modern antisemitism in its purest, dumbest form.

And here’s the part that makes it even more pathetic: most people chanting “from the river to the sea” don’t even know which river and which sea it refers to. They just repeat it because it sounds poetic and angry. Let me educate you since your schools and TikTok clearly didn’t.

The river is the Jordan River, and the sea is the Mediterranean Sea. That entire area between them includes all of modern-day Israel—Tel Aviv, Haifa, Jerusalem, everything. So when you chant that slogan, you’re calling for the removal of Israel off the map completely. Not just some political border shift. You’re saying “no more Jewish state”—and whether you know it or not, you’re aligning with a slogan coined by terrorists who openly declare in Arabic that they want to kill every Yahudi (Jew).

It’s not a liberation slogan. It’s a genocidal war cry dressed in Instagram filters and hashtag activism.

But even with all this darkness, I still believe there is hope—if people just open their eyes. If even one person decides to actually learn Arabic, instead of swallowing subtitled propaganda like gospel, they’ll see what I see. They’ll see how this isn’t about justice, it’s about demonic hatred dressed as liberation. And I say this boldly: if you care about truth, read the original words before it’s too late.

Because one day soon, we Christians will be gone. The Rapture will happen. Those of us who are born again, sealed by the blood of Yeshua the Messiah, will be taken, and those left behind will find themselves under the very evil systems they now defend—under Sharia law, Hamas, tyranny, and death. And when that day comes, all the slogans in the world won’t save you. You’ll be living under the rule you helped empower.

I speak up even if it means I’ll never be hired by any tech company, even if it means I’m labeled or banned. I studied books, not just TikTok, and I know how history repeats itself—and it’s never good when people cheer for the same things they once claimed to fear.

And the funny part? I know the “useful idiots” are reading this blog. I’ve seen their posts, I’ve seen them talk about it. And honestly? That makes me happy. Because when they react, when they mock, when they try to discredit—they’re doing exactly what I want. They’re reading the truth. They are helping spread it. And that means maybe, just maybe, one of them will finally stop and think. And that's all I ask.

So here’s my final word.

I highly recommend that everyone—especially those who think they stand for “justice”—take the time to actually learn Arabic. Not just a few phrases. Learn the real grammar, the vocabulary, the sentence structures. Then go read what the so-called Palestinian “resistance” actually says—in their speeches, in their schoolbooks, in their official state-run media, on channels like Al-Aqsa, Al-Mayadeen, and Al-Jazeera Arabic. Go to Telegram. Go to Facebook in Arabic. Go to their official mosques’ social accounts. Read it all.

I promise you this: if you take the time to study and really look, you’ll see I’m not the one lying. In fact, I’m telling you the truth—and I have the language skills and research to back it up. I am not afraid of facts. Are you?

And to the useful idiots I know are stalking me—yes, I see your screenshots and DMs and mockery—I dare you:

Learn Arabic.

Study the texts.

Watch the sermons.

Read the Hamas Charter, the Fatah documents, and the speeches by their leaders in the original language.

Prove me wrong.

I’ll wait.

Because I know you won’t do it.

Because deep down, you already suspect I’m telling the truth.

And that’s why I speak up—because someone has to.

Suomi ja Juutalaiset: Historian Varjo, Raamatullinen Varoitus ja Nykyajan Harhat

Suomi ja Juutalaiset: Historian Varjo, Raamatullinen Varoitus ja Nykyajan Harhat

Suomen historiaan liittyy kipeitä ja vaiettuja totuuksia, joista on tärkeää puhua selvästi ja Raamatun valossa. Toisen maailmansodan aikana Suomi luovutti kahdeksan juutalaista miehen Saksan Gestapolle, missä heidät tapettiin. Tämä tapahtuma on monille suomalaisille tuntematon tai vaiettu, mutta se on osa kansakuntamme moraalista tilikirjaa, joka ei katoa Jumalan edessä.

Vuonna 1994 traagisesti upposi matkustajalaiva M/S Estonia, ja siinä kuoli kahdeksan suomalaista. Emme väitä, että tämä olisi suora rangaistus, mutta Raamattu opettaa selkeästi: "niin kuin te teette Israelille, niin teille tehdään." Tämä periaate, jota pastori John Hagee usein korostaa, toimii varoituksena.

John Hagee on myös todennut: "Berliinin muuri oli täsmälleen yhtä pitkä kuin Dachaun keskitysleirin aita – 103 mailia. Se ei ole sattumaa. Kansakunnat, jotka rakentavat muureja vangitakseen juutalaisia, tulevat itse elämään muurien takana." Tämä kuvaa hyvin, miten Jumala toimii historian aikana niitä kansoja kohtaan, jotka ovat kääntyneet Israelia vastaan.

Historia antaa lukemattomia esimerkkejä Jumalan tuomiosta kansakunnille, jotka ovat vainonneet juutalaisia:

→ Espanja karkotti juutalaiset vuonna 1492, ja samana vuonna heidän valtakuntansa alkoi rappeutua.

→ Rooman valtakunta tuhosi Jerusalemin temppelin ja hajotti juutalaiset; pian sen jälkeen Rooman imperiumi alkoi hajota.

→ Natsi-Saksa rakensi kaasukammioita ja poltti miljoonia juutalaisia – ja päättyi hirvittävään häpeään, Hitlerin itsemurhaan ja Saksan jakautumiseen.

→ Neuvostoliitto vainosi juutalaisia systemaattisesti ja hajosi moraalisesti ja taloudellisesti sisältäpäin.

Martti Luther, joka aluksi puolusti juutalaisia, kääntyi heitä vastaan kirjoittaen vihamielisiä tekstejä. Hänen elämänsä loppu oli täynnä sairautta, sokeutta ja katkeruutta. Rooman kirkko, joka poltti juutalaisia elävältä inkvisition aikana, on itse kokenut valtavia skandaaleja ja luottamuksen romahtamista.

Obadjan kirjassa on selkeä profetia kansakunnille, jotka kohtelevat Israelin kansaa väärin:

"Älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi." (Obadja 1:12-15)

Tämä on vakava varoitus: kansat, jotka nousevat Israelia vastaan tai sulkevat sydämensä juutalaisten hädälle, tulevat kohtaamaan Jumalan tuomion.

Nykyajan tilanne on huolestuttava. Media ja jotkut poliitikot juoksevat perässä Pallywood-trolleille – valehtelijoille, jotka teeskentelevät ja feikkaavat sosiaalisessa mediassa niin tekoälyn kuin esim Syyriassa  tapahtuneiden asioiden valokuvien kanssa  saadakseen kansainvälistä sympatiaa. Tämä on yhtä vaarallista kuin historialliset vääristelyt, sillä se ruokkii vihaa ja vääristää todellisuutta. On tärkeää erottaa tosi Israelin viholliset ja propagandan levittäjät.

Suomi ei ole poikkeus tästä hengellisestä ja moraalisesta vastuusta. Petsamon menetys ja sen sulkeminen pakotietä juutalaispakolaisilta sodan aikana liittyy samaan Jumalan silmissä painavaan periaatteeseen. Vaikka maailman politiikka katsoo vain sotilaallisia ja taloudellisia seurauksia, Jumala katsoo sydämiin ja kansojen tekoihin Hänen omaa kansaansa kohtaan.

Jumala lupaa, että lopulta Siionin vuori ja Jaakobin heimo saavat takaisin sen, mikä heille kuuluu. Obadjan kirjassa sanotaan:

"Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo liekki, mutta Eesaun heimo kuin olki, ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen; eikä jää pakoonpäässyttä Eesaun heimosta. Sillä Herra on puhunut." (Obadja 1:18)

Se muistuttaa meitä, että kun kansa siunaa Israelia, se itse saa siunauksen (1. Moos. 12:3). Mutta jos kiroaa tai hylkää Israelin, Jumalan tuomio voi kohdata heitä tavalla tai toisella.

Meidän on rukoiltava Suomen puolesta, että kansamme tekisi parannuksen ja kääntäisi katseensa Jumalan silmäterään, Israelille. Psalmi 122:6 kehottaa: "Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille: menestykööt ne, jotka sinua rakastavat."

"Nakba" oli arabien aiheuttama ei mikään ulkoa tullut katastrofi.

Vuonna 1947 YK ehdotti jakosuunnitelmaa (UN Resolution 181), jossa maa jaettaisiin kahteen valtioon: juutalaisvaltioon ja arabivaltioon, Israeliksi ja Trans-Jordanialaiksi: Juutalaiset hyväksyivät tämän, mutta arabit hylkäsivät sen heti ja aloittivat väkivaltaiset hyökkäykset juutalaisia vastaan jo ennen Israelin itsenäisyysjulistusta. Kun Israel julisti itsenäisyytensä 14. toukokuuta 1948, viisi arabivaltiota – Egypti, Syyria, Jordania, Irak ja Libanon – hyökkäsivät välittömästi uutta juutalaisvaltiota vastaan tarkoituksenaan tuhota se.

Arabien hyökkäys aiheutti sodan, jota he itse kutsuvat myöhemmin "Nakbaksi" (katastrofiksi). Kyse ei ollut mistään juutalaisten tekemästä kansanmurhasta tai karkotuksesta, vaan sodasta, jonka he itse aloittivat ja jossa he itseasiassa yrittivät tuhota joka ainoan juutalaisen. Monet arabit pakenivat alueelta noudattaen arabijohtajien kehotuksia, jotka lupasivat, että he voisivat palata pian juutalaisten tappion jälkeen. Näin ei käynyt. Israel voitti sodan ja säilytti itsenäisyytensä.

"Palestiina" ei ole arabi-identiteetti, vaan Rooman pilkkaus Jumalan kansaa vastaan.

Nimi "Palestiina" ei ole alkuperäinen arabi tai islamilainen nimi, vaan se on roomalaisten keksimä nimi vuodelta 135 jKr., kun keisari Hadrianus tukahdutti Bar Kokhban juutalaiskapinan. Hän halusi poistaa kaiken viittauksen juutalaisiin ja uudelleennimesi alueen "Syria Palaestina", ottaen nimen juutalaisten muinaisilta vihollisilta, filistealaisilta. Näin hän yritti pyyhkiä pois Israelin ja Juudean nimet kartalta. Tämän vuoksi "Palestiina" on roomalainen pilkkanimi, ei mikään aito kansallinen arabi-identiteetti.

Moderni "Palestiina" oli Neuvostoliiton luomus.

Kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto halusi heikentää lännen ja erityisesti Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa Lähi-idässä. Se tuki arabimaailmaa ja perusti keinotekoisen "Palestiinalaisen kansan" käsitteen propagandatarkoituksessa. Vuonna 1964 perustettiin PLO (Palestine Liberation Organization), ja sen ideologia oli marxilais-leninistinen. Sen perustaminen ei tapahtunut "Palestiinassa", vaan KAIROSSA, EGYPTISSÄ, ja se toimi aluksi täysin arabihallitusten välikätenä Israelin vastaisessa taistelussa.

Yasser Arafat ei ollut palestiinalainen, vaan egyptiläinen.

Yasser Arafat syntyi Kairossa, Egyptissä vuonna 1929 nimellä Mohammed Abdel-Rahman Abdel-Raouf Arafat al-Qudwa al-Husseini. Hän ei ollut syntyperäinen palestiinalainen, vaan egyptiläinen, ja hänellä on yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan. Hänestä tehtiin Palestiinan symbolinen johtaja propagandamielessä, mutta hänen syntyperänsä ja taustansa paljastavat, ettei hänellä ollut juuria Jerusalemissa, Betlehemissä tai Hebronissa – vaan Egyptissä.

Yhteenveto totuudesta:

→ Nakba 1948 oli seurausta arabien hyökkäyksestä uutta Israelia vastaan, ei Israelin suorittama "puhdistus".

→ Palestiina-nimi on roomalainen nimitys Israelille vuodelta 135 jKr., ei arabien keksimä eikä alkuperäinen nimi.

→ Palestiinalainen kansallinen identiteetti luotiin Neuvostoliitossa ja Kairon kautta 1960-luvulla, poliittiseksi aseeksi Israelia vastaan.

→ Yasser Arafat oli syntynyt Egyptissä, ei ollut edes palestiinalainen, ja hänet nostettiin johtoon ideologisista syistä, ei kansanvalinnan kautta.

Tämä kaikki osoittaa sen, miten maailman nykyinen propaganda Pallywood-videotuotantoineen ja valheellisine narratiiveineen yrittää tuhota Israelin oikeuden omaan maahansa, vaikka Raamattu sanoo:

"Sillä Herra valitsi Siionin, halusi sen asuinsijakseen: 'Tämä on Minun lepoasuinpaikkani iäti; tässä Minä asun, sillä sen Minä olen halunnut.'"

(Psalmi 132:13–14, AMP)

Ja tälläkin viikolla Suomen Yleisradio (Yle) suolsi valheita suoraan Hamasin propagandasta, mutta esitti ne ikään kuin "luotettavana lähteenä" Gazan tilanteesta. Kuka vain, joka ymmärtää arabiaa, kuulee selkeästi, että **Gazan kaduilta ei huudeta "kuolema siionisteille" vaan nimenomaan "موت لليهود" – mawt lil-Yahūd – eli "kuolema juutalaisille". Se ei ole poliittista retoriikkaa siionismia vastaan vaan puhdasta antisemitismiä, rotuvihaa, joka tähtää juutalaisten tuhoon – ei vain valtion tai armeijan.

Yle ei kerro, että "Gazan terveysministeriö" tarkoittaa Hamasin sisäistä propagandayksikköä, jota ei valvota millään tavalla, eikä se ole mikään riippumaton viranomainen. Sen luvut ovat valvomatonta sotapropagandaa, jonka tarkoitus on saada länsimaat painostamaan Israelia lopettamaan puolustuksensa. Ja Yle toistaa tämän kaiken kritiikittä, viikoittain, tietäen tasan tarkkaan mitä tekee.

Todellisuudessa Gazassa kasvatetaan jo lastentarhasta lähtien lapsia uskomaan, että juutalaisia ei saisi olla olemassa. Heitä opetetaan laulamaan ja lausumaan runoja, joissa ylistetään marttyyriutta, jihadia ja juutalaisten tappamista. Tämä ei ole väärinymmärrys, vaan tahallista vihaa, jota länsimedia peittelee puhumalla "siionismista", koska se kuulostaa vähemmän tuomittavalta kuin rasistinen antisemitismi.

Ja vaikka monet täällä toistelevat vasemmistomedian propagandaa siionismia vastaan, siionismi ei ole mikään ylivalta-ideologia, vaan yksinkertaisesti usko siihen, että juutalaisilla on oikeus asua omassa maassaan – Israelissa – ja elää siellä turvassa.

→ Siionismi ei tarkoita miehitystä

→ Siionismi ei tarkoita toisten sortamista

→ Siionismi tarkoittaa vain sitä, että Jumalan kansalla on oikeus olla olemassa

Jos joku vastustaa tätä, hänen pitäisi kysyä itseltään: miksei juutalaisilla olisi oikeutta asua yhdessä ainoassa maassa koko planeetalla, kun samaan aikaan arabimailla on yli 20 valtiota ja lähes koko YK tukee heitä?

Jesaja 66:8 (AMP):

"Voiko maa syntyä yhtäkkiä? Tai voiko kansa syntyä yhdessä hetkessä? Kuitenkin Siion synnyttää lapsensa heti kun synnytystuskat alkavat."

→ Israel syntyi vuonna 1948, ja siitä hetkestä asti maailma on yrittänyt repiä sen pois, mutta Herra itse vartioi Siionia.

Jokainen joka rakastaa totuutta näkee, että Israel ei taistele "palestiinalaisia" vastaan, vaan taistelee eksytystä, antisemitismiä ja jihadistista väkivaltaa vastaan, jota länsimedia ruokkii valheillaan.

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut merkittävä käänne Gazan humanitaarisessa tilanteessa: Israel ja Yhdysvallat ovat aloittaneet ruoka-avun jakelun suoraan Gazan asukkaille, ohittaen Hamasin ja UNRWA:n, joita on syytetty avun varastamisesta ja väärinkäytöstä. Tämä uusi lähestymistapa on herättänyt kiitollisuutta Gazan asukkaiden keskuudessa, ja sosiaalisessa mediassa on nähty viestejä, joissa he kiittävät Donald Trumpia ja Benjamin Netanyahua avusta. 

Aiemmin Hamasin on raportoitu varastaneen humanitaarista apua ja UNRWA:n peittäneen näitä toimia. Esimerkiksi IDF julkaisi äänitteen, jossa Gazan asukas kertoo Hamasin hallitsevan UNRWA:n toimintaa.  

Samaan aikaan Gazassa on toiminut ravintoloita koko sodan ajan, kuten Instagram-tili @thailandi_gaza osoittaa. Tämä kyseenalaistaa väitteet laajamittaisesta nälänhädästä alueella. Todellisuudessa ainoat, jotka kärsivät vakavasta ruokapulasta, ovat Hamasin panttivankeina pitämät juutalaiset. 

Monet Gazan asukkaat ovat alkaneet kyseenalaistaa Hamasin toimia ja tavoitteita. Hamasin vuoden 1988 peruskirjassa todetaan selvästi, että sen tavoitteena on Israelin tuhoaminen, ei uuden valtion perustaminen.  

Lokakuun 7. päivänä 2023 Hamasin hyökkäyksessä Israelin alueelle kuoli noin 1 200 ihmistä, mikä tekee siitä yhden verisimmistä päivistä Israelin historiassa. Vertailun vuoksi, Suomen talvisodan aikana päivittäiset kuolonuhrien määrät olivat huomattavasti pienempiä. 

IDF on pyrkinyt minimoimaan siviiliuhrien määrän operaatioissaan, toisin kuin esimerkiksi toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden suorittamassa Dresdenin pommituksessa, jossa kuoli arviolta 25 000–35 000 siviiliä. Sota voisi päättyä nopeasti, jos Hamas vapauttaisi panttivangit ja luopuisi tavoitteestaan tuhota Israel. 

Jos todella välitämme Gazan asukkaista, meidän tulisi tukea toimia, jotka tähtäävät Hamasin vallan lopettamiseen ja alueen vakauttamiseen. 

Lokakuun 7. päivä: Historia toistaa itseään

Lokakuun 7. päivänä 2023 Hamasin ja muiden terroristiryhmien toteuttama hyökkäys Israeliin ei ollut pelkkä sotilaallinen operaatio, vaan se muistutti hälyttävästi profeetta Muhammedin aikaisia sotaretkiä. Hyökkäyksen aikana siviilejä murhattiin, naisia raiskattiin ja lapsia siepattiin – tekoja, jotka heijastavat varhaisen islamin valloitussotia. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoista jäljittelyä. Sivusto oct7map.com dokumentoi näitä tapahtumia yksityiskohtaisesti. 

Hamasin vuoden 1988 peruskirja (The Hamas Covenant) on täynnä antisemitististä retoriikkaa ja kutsuu avoimesti tuhoamaan Israelin. Esimerkiksi johdannossa todetaan: "Israel tulee olemaan olemassa ja jatkamaan olemassaoloaan, kunnes Islam hävittää sen, kuten se on hävittänyt muitakin ennen sitä." Artikkelissa 7 viitataan hadithiin, jossa kehotetaan tappamaan juutalaisia: 

 "Tuomiopäivä ei tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan ja tappavat heidät, niin että juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taakse, ja kivet ja puut sanovat: 'Oi muslimi, oi Allahin palvelija, juutalainen on piilossa takanani, tule ja tapa hänet.'"  

Tämä ideologia ei ole vain poliittista, vaan syvästi uskonnollista, juontuen islamin pyhistä teksteistä. Jos emme tunnista ja tuomitse tätä juurisyytä – islamilaista antisemitismiä – emme koskaan saavuta todellista rauhaa. 

IDF:n moraalinen ylivoima

Vaikka Israelin puolustusvoimat (IDF) eivät ole täydellisiä, mikään muu armeija ei ole tehnyt yhtä paljon minimoidakseen vihollissiviilien kärsimyksiä. IDF varoittaa siviilejä ennen iskuja, toimittaa humanitaarista apua ja pyrkii kohdistamaan hyökkäyksensä tarkasti. Tämä on poikkeuksellista verrattuna moniin muihin armeijoihin. 

Minä sekä muut uudestisyntyneet  kristityt tuemme Israelia, koska: 

1. Raamattu opettaa, että ne, jotka siunaavat Israelia, tulevat siunatuiksi, ja ne, jotka kiroavat sen, tulevat kirotuiksi. 

2. IDF tekee parhaansa suojellakseen sekä omia kansalaisiaan että vihollissiviilejä, mikä osoittaa moraalista ylivoimaa. 

Suomen median ja poliitikkojen vastuu

On huolestuttavaa, että Suomen Yleisradio (Yle) ja monet poliitikot syyttävät yksinomaan Israelia konfliktista, samalla kun he jättävät tuomitsematta Hamasin. Hamasin peruskirja on avoimesti antisemitistinen ja kutsuu tuhoamaan juutalaiset. Esimerkiksi artikkelissa 13 todetaan: "Palestiinan kysymykseen ei ole muuta ratkaisua kuin jihad."  

Tämä ideologia juontaa juurensa islamin pyhiin teksteihin, kuten Koraaniin ja haditheihin. Jos me kristityt  emme tunnista ja tuomitse tätä, me olemme seuraavina listalla. 

Tässä on alkuperäinen Hamasin peruskirja (The Hamas Covenant) vuodelta 1988 sekä sen suomenkielinen käännös. Peruskirja on julkaistu 18. elokuuta 1988 ja se määrittelee Hamasin ideologian, tavoitteet ja suhtautumisen Israeliin ja juutalaisiin. Käännös on tehty mahdollisimman tarkasti alkuperäistä tekstiä noudattaen. 

En tiedä miten saisin kerrottua kaiken joten ehkä parempi jos luette itse:

Hamasin Peruskirja (1988)

Johdanto

"Israel tulee olemaan olemassa ja jatkamaan olemassaoloaan, kunnes Islam hävittää sen, kuten se on hävittänyt muitakin ennen sitä."

(Marttyyri, imaami Hassan al-Banna, siunattu olkoon hänen muistonsa) 

"Islamilainen maailma on tulessa. Jokaisen meistä tulisi kaataa vettä, vaikka kuinka vähän, sammuttaakseen sen, mitä voi, odottamatta muita."

(Sheikki Amjad al-Zahawi, siunattu olkoon hänen muistonsa) 

Artikkeli 1: Hamasin määritelmä

Islamilainen vastarintaliike (Hamas) on yksi Palestiinan muslimiveljeskunnan siivistä. Se on erottamaton osa muslimiveljeskuntaa. 

Artikkeli 2: Hamasin uskonnollinen viitekehys

Islam on Hamasin viitekehys kaikissa näkökohdissaan. Se ohjaa Hamasin käsitystä maailmasta, elämän tarkoituksesta ja sen tavoitteista. 

Artikkeli 7: Juutalaisten vastustaminen

"Tuomiopäivä ei tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan ja tappavat heidät, niin että juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taakse, ja kivet ja puut sanovat: 'Oi muslimi, oi Allahin palvelija, juutalainen on piilossa takanani, tule ja tapa hänet.' Vain Gharqad-puu ei sano tätä, sillä se on juutalaisten puu."

(Hadith, kertonut al-Bukhari ja Muslim) 

Artikkeli 13: Ratkaisu Palestiinan kysymykseen

"Palestiinan kysymykseen ei ole muuta ratkaisua kuin jihad. Aloitteet, ehdotukset ja kansainväliset konferenssit ovat kaikki ajan ja turhien ponnistelujen hukkaa." 

Artikkeli 15: Jihadin velvollisuus

"Sinä päivänä, kun viholliset anastavat osan muslimien maasta, jihadista tulee jokaisen muslimin yksilöllinen velvollisuus. Juutalaisten anastuksen edessä on pakollista nostaa jihadin lippu." 

Artikkeli 22: Juutalaisten salaliitto

"Juutalaiset seisovat Siionistisen liikkeen takana. He hallitsevat maailman mediaa, pankkeja, salaisia yhteiskuntia ja muita vaikutusvaltaisia instituutioita." 

Artikkeli 32: Siionistinen suunnitelma

"Tänään se on Palestiina, huomenna se voi olla toinen maa. Siionistinen suunnitelma on rajaton. Heidän suunnitelmansa on kuvattu 'Siionin viisaiden pöytäkirjoissa', ja heidän nykyinen toimintansa on paras todiste siitä."

Lähteet:

The Avalon Project: Hamas Covenant 1988 

Jewish Virtual Library: Hamas Covenant Full Text 

MEMRI: The Hamas Covenant - Translation 

Arabijohtajat lupasivat , että he voisivat palata koteihinsa voiton jälkeen, kun juutalaiset olisi ajettu mereen. Tätä voittoa ei koskaan tullut, ja näin syntyi niin sanottu "pakolaisongelma", joka on poliittisesti ylläpidetty jo yli 75 vuotta. Samaan aikaan yli 850 000 juutalaista karkotettiin arabimaista – heidän omaisuutensa varastettiin, ja heidät pakotettiin pakenemaan Israeliin tai muualle maailmaan. Heistä ei kuitenkaan tehty "ikuisia pakolaisia", vaan Israel otti heidät vastaan ja antoi heille kansalaisuuden.

On kaksinaismoralismia, että vain arabien "nakbaa" muistellaan, vaikka he aloittivat sodan, mutta juutalaisten todellisesta karkotuksesta arabimaista vaietaan. Tämä kertoo, kuinka maailmassa ei ole kyse oikeudenmukaisuudesta, vaan siitä, ketä media ja poliittiset agendat haluavat tukea. Hamasin hallinto Gazassa jatkaa tätä valheellista kertomusta, lietsoo vihaa ja käyttää omia siviilejään ihmiskilpinä – ja lännessä osa ihmisistä, varsinkin vihervasemmistossa, toistaa näitä propagandavalheita kuin totuutta.

On järkyttävää, että yhä vuonna 2025 meillä on suomalaisia, jotka marssivat "Palestiinan vapautus" -mielenosoituksissa kantaen banderolleja, joissa lukee "From the river to the sea", mikä tarkoittaa suoraan Israelin täydellistä tuhoa. Tämä ei ole rauhanliikettä, tämä on moderni antisemitismi, verhottuna "ihmisoikeustaisteluksi".

Intifada tarkoittaa väkivaltaista kansannousua, jossa juutalaisia on surmattu veitsin, pommein ja asein – siviilejä, lapsia, raskaana olevia naisia, vanhuksia. Se ei ole "vapaustaistelua", vaan terrorismia. Ja se, että suomalaiset poliitikot ja yliopisto-opiskelijat tukevat tätä, on moraalinen häpeä.

On aika avata silmät: Hamas ei ole "vastarintaliike", vaan jihadistinen terroristiorganisaatio, jonka peruskirjassa viitataan suoraan Hadithiin, jossa sanotaan:

«لَتُقَاتِلُنَّ الْيَهُودَ فَتَقْتُلُونَهُمْ، حَتَّى يَقُولَ الْحَجَرُ: يَا مُسْلِمُ، هَذَا يَهُودِيٌّ وَرَائِي فَتَعَالَ فَاقْتُلْهُ»

“Te tulette varmasti taistelemaan juutalaisia vastaan ja tappamaan heidät, kunnes kivi sanoo: 'Oi muslimi! Juutalainen on piilossa takanani, tule ja tapa hänet.’” (Ṣaḥīḥ al-Bukhārī 2926; Ṣaḥīḥ Muslim 2922)

Tällaista väkivaltaista vihaa ei voi missään nimessä tukea Raamatun tai omantunnon nimissä.

Hamasin suosio Gazassa ei ole mitätön – ennen lokakuun 7. päivän massamurhaa yli puolet Gazan väestöstä kannatti Hamasta, ja osa yhä kannattaa. Se on seurausta vuosikymmenten aivopesusta, jota on rahoittanut muun muassa UNRWA – YK:n elin, joka ei opeta rauhaa vaan marttyyriutta, intifadaa ja Israelin tuhoamista.

Meidän on sanouduttava irti tästä valheellisesta agendasta ja seistävä totuuden ja Israelin rinnalla. Ei juutalaisvihaa enää, ei suvaitsemista terrorismille.

"Minä asetan Siionin kiveksi, koetelluksi kiveksi, kallioksi, lujaksi perustukseksi. Joka siihen uskoo, ei peljästy." (Jesaja 28:16)

Siion on Jumalan suunnitelman keskiössä, ja ne, jotka asettuvat sitä vastaan, asettuvat itse Jumalaa vastaan.

Rukoilkaamme Suomen puolesta – ettei meistä tulisi niitä kansakuntia, jotka tuomitaan sen tähden, että käänsimme selkämme Jumalan kansalle.

Jos todella haluan olla Gazalaisten todellisen hyvinvoinnin ja inhimillisyyden puolella, se ei tapahdu tukemalla antisemitismiä, vihaa tai valheita, vaan tuomitsemalla ne selkeästi. Aidosti inhimillinen ja oikeudenmukainen asenne edellyttää sitä, että irtisanoudumme avoimesta juutalaisvihasta, jota Yle ja muut Suomen ei-kristilliset mediat levittävät – usein näennäisesti Israel-kritiikin varjolla, mutta käytännössä demonisoiden koko juutalaisuutta.

Olen itse media-alan koulutuksen saanut, ja juuri siksi en voi olla hiljaa, kun Suomen kansaa johdetaan harhaan. Meitä houkutellaan viholliseksi kansaa vastaan, jota Jumala kutsuu "omaksi silmäteräkseen" (Sak. 2:8). Tämä ei ole enää pelkkää politiikkaa – tämä on hengellinen valinta, joka tuo siunauksen tai kirouksen kansakunnan ylle (1. Moos. 12:3).

Ylen ohjelmissa ja arabimediassa ei koskaan käytetä sanaa "siionisti" arabiaksi, joka olisi صهيوني (ṣuhyūniyy), vaan aina sanotaan يهودي (yahūdī) eli "juutalainen". Tämä osoittaa, ettei kohteena ole vain poliittinen ideologia nimeltä siionismi, vaan koko juutalainen kansa. Tämä ei ole Israelin politiikan arvostelua – tämä on rasistista kansanvihaa, antisemitismiä.

Rauha Lähi-itään ei tule ennen kuin arabit luopuvat päämäärästään tuhota joka ainoa juutalainen. Niin kauan kuin tämä viha elää kouluissa, saarnoissa ja valtion rahoittamissa medioissa, ei voi olla pysyvää rauhaa. Totuus ja rehellisyys ovat todellisen sovinnon ja ihmisarvon perusta – ei valhe, propaganda ja antisemitismi.

Siksi kristittynä, suomalaisena ja medialukutaitoisena en vaikene, vaan varoitan kansaani: älä nouse Jumalan omaisuuskansaa vastaan, älä omaksu valhetta, joka tuo kirouksen koko kansakunnan ylle.

Vetoan jokaiseen joka tämän lukee, jos aidosti olet Gazalaisten puolella, tuomitse Hamas ja tuomitse heidän ideologiansa. Tähän mennessä yksikään Pro Palestiinalaiseksi itseään kutsuva ei ole sitä kyennyt tekemään .

Tätä tekstiä saa kopioida ja jakaa ja levittää. Minua ei tarvitse mainita vaan tekstin voi myös jakaa ihan omanaan. Minulle on tärkeintä että tämä kansa joskus heräisi ja kääntäisi pois antisemitismistä ennenkuin Jumalan koko viha on Suomen päällä.

The War of Psalm 83: Has it Already Happened, or is it Still to Come?

The Bible is filled with prophecies, some of which have already come to pass, while others remain yet to be fulfilled. One prophecy that often generates debate among scholars and laypeople alike is the war described in Psalm 83. This psalm, attributed to Asaph, is a passionate prayer asking for God's intervention on behalf of Israel against its enemies. However, the timing and the precise fulfillment of this prophecy are still subjects of much discussion.

Many people have speculated whether the war described in Psalm 83 has already happened in history or if it is an event that we are still awaiting. Some believe it is a prophecy that could be fulfilled in the last days. Let us explore the details of Psalm 83, the nations involved, and how it could potentially align with current geopolitical realities.

The Context of Psalm 83: A Prayer for God's Intervention

Psalm 83 is not just an ancient historical account; it is a passionate plea for God’s intervention. The psalmist prays fervently for God to act, to bring judgment on the nations that are conspiring against Israel. It’s important to understand that Psalm 83 is deeply rooted in Israel’s ongoing struggle for survival in a hostile world. Throughout history, Israel has faced numerous enemies who have plotted to destroy it. The prayer in this psalm reflects that ongoing conflict.

The psalmist begins by asking God not to remain silent or idle in the face of Israel’s enemies:

"God, do not remain silent! Do not be quiet and do not stay still, O God!" (Psalm 83:1, AMP)

The psalmist appeals to God’s active role in the protection and preservation of Israel, acknowledging the reality of the constant threat from surrounding nations. The enemies of Israel are described as making noise, raising their heads in defiance, and forming plots against God’s chosen people:

"For behold, Your enemies make an uproar, and those who hate You have raised their heads." (Psalm 83:2, AMP)

The primary focus of this psalm is the alliance of nations that have conspired against Israel. These enemies have one aim: to destroy Israel as a nation, so that the name of Israel will no longer be remembered.

The Nations in Psalm 83: A Unified Plot Against Israel

In Psalm 83, the psalmist lists the nations that have united against Israel. These nations are:

1. Edom – Representing Jordan and parts of Saudi Arabia

2. Ishmaelites – Representing the Arab nations, including Saudi Arabia, UAE, and others

3. Moab – Representing Jordan

4. Ammon – Representing Jordan

5. Hagrites – Representing Egypt

6. Gebal – Representing Lebanon

7. Amalek – Representing parts of Egypt and Gaza

8. Philistia – Representing Gaza (Palestinians)

9. Tyre – Representing Lebanon (and Hezbollah)

10. Assyria – Representing Iraq and Syria

These nations are described as having formed an alliance to destroy Israel:

 "They have said, ‘Come, let us wipe them out as a nation, so that the name of Israel will be remembered no more.’" (Psalm 83:4, AMP)

What stands out here is the broad range of nations involved. The alliance includes both ancient and modern-day enemies of Israel, such as Jordan (Edom, Moab, and Ammon), Egypt (Hagrites), Lebanon (Gebal, Tyre, Hezbollah), Gaza (Philistia), and even Iraq and Syria (Assyria). While the names of these nations may have changed over the centuries, their geographic locations remain the same, and their hostility toward Israel remains as strong as ever.

Historical Context: Has Psalm 83 Already Happened?

One of the questions that often arises in discussions about Psalm 83 is whether the war described in the psalm has already occurred. After all, Israel has faced countless wars throughout its history, and there have been several significant conflicts with neighboring nations. However, the war described in Psalm 83 is distinct in its specifics.

Throughout history, Israel has faced numerous coalitions of enemies. The most well-known of these is the Six-Day War of 1967, where Israel fought against Egypt, Jordan, and Syria. While some may argue that this war fulfills the prophecy of Psalm 83, there are key differences. For example, in Psalm 83, the nations are described as conspiring in a secretive way, working behind the scenes to destroy Israel, whereas in the Six-Day War, the conflict was very public and involved direct military engagement. Moreover, the nations listed in Psalm 83 are not all present in the Six-Day War.

Another important distinction is that the war described in Psalm 83 ends with the defeat of Israel's enemies, who are utterly crushed by God's intervention:

 "Make them like the whirling dust, like chaff before the wind." (Psalm 83:13, AMP)

This specific type of judgment has not been observed in any historical conflict between Israel and its enemies. In other words, there is no historical record of these exact nations coming together in a concerted effort to destroy Israel and suffering the divine judgment described in Psalm 83. This suggests that the war of Psalm 83 may still be a future event.

A Future War? The Possibility of Psalm 83 in the Last Days

So, if Psalm 83 has not yet been fulfilled, does that mean it could still happen in the future? Many scholars and prophetic experts believe that the war described in this psalm is a future conflict, one that will take place in the last days. This view is based on the fact that the nations mentioned in Psalm 83 are still hostile toward Israel and are still seeking to destroy it.

If we look at the current geopolitical situation, we can see many of the nations listed in Psalm 83 still harboring deep animosity toward Israel. The Middle East is a volatile region, with countries like Iran, Iraq, Syria, and Lebanon continuing to be hostile toward Israel. Groups like Hezbollah and Hamas, based in Lebanon and Gaza, respectively, remain committed to the destruction of the Jewish state. The ongoing conflict between Israel and the Palestinians is another manifestation of this hatred.

Given this, it’s entirely plausible that Psalm 83 is a prophetic picture of a future war in which these nations unite once again to destroy Israel. The Bible speaks of a time when Israel will face great tribulation, but also promises that God will intervene and ultimately bring victory to His people.

The Role of God in the War of Psalm 83

One of the most important aspects of Psalm 83 is the way in which God is portrayed as the ultimate victor in this war. The psalmist does not rely on human military strength or tactics, but on God’s divine intervention to bring about victory. The psalmist calls on God to destroy Israel’s enemies in a way that only God can accomplish:

 "Make their nobles like Oreb and Zeeb, and all their princes like Zebah and Zalmunna, who said, ‘Let us possess for ourselves the pastures of God.’" (Psalm 83:11, AMP)

The leaders of these nations are described as arrogant, seeking to steal the land of Israel for themselves. But the psalmist prays for God to deal with them in the same way He dealt with the kings of Midian, Sisera, and Jabin—by utterly defeating them.

The psalm ends with a powerful declaration that the nations will know that the name of God alone is supreme:

"That they may know that You alone, whose name is the Lord, are the Most High over all the earth." (Psalm 83:18, AMP)

This statement affirms God’s sovereignty over all nations and His ultimate authority to bring about justice and peace.

The Implications for Today

If the war of Psalm 83 is yet to come, it holds significant implications for the future. First, it serves as a reminder of the ongoing hostility Israel faces in the world. The geopolitical landscape of the Middle East is fraught with tension, and the possibility of future conflict remains high.

Second, Psalm 83 points to the reality that Israel’s ultimate victory will not come from its military strength, but from God’s intervention. As Christians, we are reminded that God is sovereign over all nations, and His purposes will be fulfilled, regardless of the forces that come against Israel.

Lastly, the war of Psalm 83 serves as a reminder of the prophetic nature of Scripture. The Bible speaks of future events with remarkable precision, and the war described in Psalm 83 could very well be one of those events. Whether it occurs in the near future or further down the line, we can be confident that God will be at work in the world, bringing about His plans for Israel and for the nations.

The war of Psalm 83 is a powerful and vivid prophecy that describes a coalition of nations coming together to destroy Israel. While many have speculated that this war has already happened, a closer look reveals that it has not yet been fulfilled in history. Given the current state of affairs in the Middle East, it is entirely possible that Psalm 83 is a prophecy of a future conflict that could occur in the last days.

As believers, we can take comfort in the knowledge that God will intervene on behalf of His people and defeat those who seek to destroy Israel. We are reminded of His ultimate sovereignty and His promise to protect and preserve His chosen people.

Stay tuned for part two, where we dive deeper into the nations involved and their significance in the modern context of Psalm 83.