The Druze Are Being Erased — And the World Watches in Silence

The Druze Are Being Erased — And the World Watches in Silence

There is a fatwa for genocide. I am not exaggerating. The Supreme Fatwa Council of the Syrian Arab Republic—an official body under the Assad regime—has issued a religious decree commanding all Syrian Muslims to slaughter the Druze. This is not metaphor or symbolic rhetoric. It is an open, unequivocal call for ethnic cleansing against a minority that for centuries has lived peacefully across the Middle East. And yet the world remains silent.

As I write this, tanks and artillery are crushing Druze villages in Suwayda. I have seen graphic footage out of Syria showing families dragged into the streets, humiliated and butchered. Fathers and grandfathers have their beards forcibly shaved from their faces, stripping them of an essential symbol of their culture, faith, and manhood. Women and children huddle in despair—pillaged and bomb‑scarred homes loom behind them, smoked ruins and broken doorways bearing witness to unspeakable cruelty. I have watched these videos in horror, and still there is a deafening lack of outrage from the global stage.

Yet the same people who flood social media feeds with 🍉 watermelon emojis and hourly condemnations of so‑called “genocide” in Gaza are now the most hypocritical of observers. When an actual genocide is occurring—documented, videoed, and live-streamed—they remain silent. I do not blame the victims; I blame the performative activists who wield fake empathy like a weapon. They do not care about human life, only that narratives can be spun to feed their anti‑Israel rage and bolster their virtue‑signaling.

All the while, Israel—yes, Israel—is the only country to intervene. In the face of a state‑sanctioned fatwa calling for Druze extermination, Israeli jets struck Syrian regime targets moving toward Druze towns. For this, Israel is labeled an aggressor. Its soldiers are blamed, even though their actions have saved countless Druze lives. That is how twisted today’s world has become: defending victims is punished while slaughtering them is ignored.

This is not hyperbole. It is genocide with religious and ethnic intent. The Association of Druze Reservists and Veterans submitted a letter to Prime Minister Netanyahu on July 15, 2025, warning of “an unending series of massacres, kidnappings, looting, and harm to innocent civilians—women, children, and the elderly alike.”

 They asked Israel for help and declared that “hundreds of Druze soldiers are ready to immediately volunteer to fight alongside our brothers to save them, even at the price of taking responsibility for the risks to our lives.”

What other people in modern history have demonstrated such unwavering loyalty and courage?

Even that urgent plea was ignored by the media and global NGOs. Amnesty, Human Rights Watch, the UN—none have denounced the fatwa, none have demanded accountability. Arab and Muslim leaders around the region have also remained conspicuously silent. For them, the Druze are not useful. Only when a crisis allows them to demonize Jews does their empathy suddenly appear. That is not advocacy; it is ideology clothed in compassion. Christian, LGBTQ, moderate Muslim and non-muslim Druze—they are erased if their suffering does not serve the narrative. I have learned a lot about religious customs or Druze and learned they have their own religion which believes in "live and let live" and because of radical Islam believes the opposite is why radical Muslim want to erase Druze. 

Barry Shaw from the Israel Institute for Strategic Studies put it bluntly:

 “There is no longer any excuse for al‑Julani, the jihadi Syrian leader, to hide his guilt. This man is a mass murderer, and the world—particularly the soft West—must now bring charges of genocide against him. Where is Trump? Where are the Western leaders who raced to embrace this mass murderer? Why are Arab and Muslim leaders across the Middle East so silent? Why is Israel alone in trying to defend the Druze, and nobody is protecting the Kurds or the Alawites?”

Exactly. Why is it that those who could speak out instead hide? Why is support for genocide allowed to flourish when those being targeted are inconvenient? What does it say about us as a generation that we cried “never again” after the Holocaust, yet today accept genocide by decree and cultivate excuses for it?

I have nothing left but contempt for a generation of narcissists who compile outrage playlists while allowing slaughter to happen in real time. They brandish hashtags, but cannot be bothered to research, to report, or to protest when minorities close the net around them. Courage gone missing; conviction reduced to clicks.

This is October 7 all over again. Just as Hamas massacred civilians and the world turned the page ready to condemn Israel alone, now Druze civilians are dying and nobody dares protest. Media buries the evidence. Politicians cling to narratives. Online activists cheer for the executioners as long as victims are inconvenient. This is the same old story: the world cheers for genocide when victims are not politically useful.

I stand with the Druze. I stand with Kurds, with Alawites, with any group facing annihilation while public attention chases viral causes. I stand with Israel for taking action when all others failed. If defending innocent people is a crime, then yes—I admit I am complicit. I would rather be complicit than silent.

And to my generation: what shame it is to live at a time when cruelty is normalized, empathy is fake, and Genocide is broadcast in pixels while protest is muted in silence. We are failing. We are accepting evil. We must change.

This post is my line in the sand. I refuse to stand silent in the face of genocide. If you want to be part of the solution, you must speak now—with facts, with voices, with action—before it is too late.

I Stand With the Druze – Like Estonia Once Stood With Us

I never thought I would live to see a day when Finland would condemn people defending a peaceful minority. Yet here we are.

While the Druze people are being bombed and slaughtered in Syria, and while Israel steps in to help them, Finnish media sides with the aggressors—again. Also Druze are not only group. Alawites also are under literal genocide but people are too busy to focus on what Chāmās fakes in Gaza to actually see what is happening under their noses.

This is personal for me. And if you understand our own history, it should be personal for every Finnish person. 

A Regular Workday – And a Bomb With a Message

After the Soviet-Finnish wars, my father was working a regular earthmoving job, just another ordinary day at work.

He was operating a heavy machine when he suddenly heard a loud, strange metallic thud on the vehicle. He immediately stopped everything and got out to inspect what had hit the underside of the truck.

Buried in the soil was a Soviet aerial bomb that had never exploded.

The area was locked down, the bomb squad arrived, and everyone assumed they were about to defuse a deadly piece of war left behind.

But when they opened it, they were stunned.

There was no explosive inside.

No gunpowder.

Only a carefully hidden note written in Finnish:

“Terveiset heimoveljeltä, seisomme rinnallanne.”

“Greetings from your tribal brother, we stand with you.”

The Estonians had risked their lives to sabotage enemy weapons and secretly help Finland in our hour of need. They also sent everyone they could during the war. 

The story what my father found made headlines. All of Finland was moved. We knew who stood with us when we were threatened with destruction.

Now the Druze Face Annihilation – and Israel Stands With Them

Just days ago, in July 2025, the Syrian regime sent tanks and artillery into the Druze region of Suwayda.

 They weren’t targeting military bases—they were shelling civilian villages.

Families, elders, and children fled under fire.

The world stayed silent.

But Israel acted.

Not to escalate, not to invade, but to protect the Druze community.

Israeli airstrikes destroyed Syrian tanks and military convoys heading toward Druze towns. These were precision strikes to stop a massacre. This was self-defense, not conquest.

Druze Reservists Sent a Letter to Israel – July 15, 2025

The Association of Druze Discharged Soldiers and Reservists sent a formal letter to the Israeli government, calling for immediate help:

“There is an unending series of massacres, kidnappings, looting, and harm to innocent civilians—women, children, and the elderly alike. We urge you to provide military and humanitarian assistance in defense of our Syrian Druze compatriots.

Hundreds of Druze soldiers are ready to immediately volunteer to fight alongside our brothers to save them, even at the price of taking responsibility for the risks to our lives.”

— July 15, 2025

This letter came not from politicians, but from those who know what it means to stand up for family and they are not alone. Alavites also sent a similar letter to Israel early 2025, mainly March-May 2025:

"In his name, Lord Moses, David, Jesus and Muhammad.

We, the Alawite clerics, issue the following statement after our meeting in one of the coastal villages:

After the fall of the Assad regime and the assumption of power in Syria by an extremist Islamic group that adopts killing, kidnapping, displacement, and intimidation as a method and way to rule and dominate, and after the massacres and violations that occurred in the Alawite areas against their people in Tartus, Latakia, Homs, Hamma, and Damascus, and after the crimes of ethnic genocide with the exception of the State of Israel, which spoke the truth and echoed the truth and condemned these criminal acts.

We declare our demand from the government of Israel, represented by its Prime Minister Benjamin Netanyahu, to provide protection, assistance, aid and support, because the entire world has been silent about our injustice, and we have only heard a voice from the State of Israel condemning the crimes committed by the Damascus government against the Alawites, and for that we thank it.

We say to the Jewish state, we extend our hands to you and we will be your best and most loyal friends, so that you can rid us of this extremist Islamic rule that will be a place for training and preparing groups from which they will launch their fight against you. In the past, you have suffered from the Islamists and known their crimes, and the treacherous terrorists of Islamic terrorism are the best example of the Hamas movement and terrorism as an example of terrorism and terror. And the Hamas movement is establishing a base in Syria that will be a launching point for action against you.

We demand that the IDF move its planes and forces to protect us.

We ask that the Israeli Ministry of Defense move

its warships and warships towards the coast. - We ask that the Israeli Foreign Ministry raise the issue of crimes against the Alawites at the international level.

- We ask from the Israeli media the readiness to shed light on the massacres being committed against us.

You know that the Alawites have never been extremists, terrorists or heretics, but rather moderate, tolerant and believers in human brotherhood. They do not differentiate between Jews, Christians and Muslims.

We are a minority like you in the Middle East, so let us unite against the Islamic tide led by Turkey. First place then help us say goodbye to this extremist Islamic state. We cannot live with these cruel animals who wear Islam as a cloak.

My sons of David, your origin is gold, and this is what time has proven, help us and we, you are honorable brothers. If you reach the Syrian coast, which is mostly Shalawi, you will be welcomed with songs and flowers. May God bless the honorable State of Israel, its great leaders and its free and honorable people.

We would like to thank Israeli Foreign Minister Gideon Sa'ar for his words about the Alawites and the revenge and harm they are subjected to, something no Arab, Islamic, or international foreign minister has ever done".

Druze Civilians Begged for Help Across Social Media

While tanks rolled in, Druze people inside Syria posted desperate pleas on Facebook, Telegram, and X (Twitter):

The people of Syria called for for help globally in the names of all who they believe is Holy including all prophets of Torah and Qur’an and their god.

They begged for rescue from what they described as slaughter.

 Many videos showed homes burning, people screaming, and regime forces looting villages

Still, Western media stayed silent, or worse—condemned Israel for responding.

This is Hypocrisy – And Finland Is Now on the Wrong Side.

We praised Estonia for helping us. We cried at the message hidden inside that dud bomb.

But now when Israeli Druze are defending Syrian Druze, alongside Alawites and Israel steps in to stop a second genocide, Finland condemns them.

Why? Because hatred for Israel has blinded the media and most politicians to the truth.

I Choose the Right Side

 I stand with the Druze people and Alawites —minorities who want peace, not war.

 I stand with Israel defending a civilian community under siege.

 I stand with truth over propaganda, and minorities over jihadist agendas.

Finland used to be a country that honored those who stood by us in our darkest hour. We used to side with those who were attacked and who want to live in peace.

Now is the time to stand with the Druze, just as Estonia once stood with us.

I would also like to add that I saw videos last night of what has now been done in Syria by jihadists. The jihadists of the Syrian regime have slaughtered the entire Sweida National Hospital. Druze and Christian patients, doctors, nurses, women, children and everyone who sought shelter inside have been killed on the spot.

This is genocide committed by the Islamist Syrian government led by Muhammad al-Jawlan.

Suomi ja Juutalaiset: Historian Varjo, Raamatullinen Varoitus ja Nykyajan Harhat

Suomi ja Juutalaiset: Historian Varjo, Raamatullinen Varoitus ja Nykyajan Harhat

Suomen historiaan liittyy kipeitä ja vaiettuja totuuksia, joista on tärkeää puhua selvästi ja Raamatun valossa. Toisen maailmansodan aikana Suomi luovutti kahdeksan juutalaista miehen Saksan Gestapolle, missä heidät tapettiin. Tämä tapahtuma on monille suomalaisille tuntematon tai vaiettu, mutta se on osa kansakuntamme moraalista tilikirjaa, joka ei katoa Jumalan edessä.

Vuonna 1994 traagisesti upposi matkustajalaiva M/S Estonia, ja siinä kuoli kahdeksan suomalaista. Emme väitä, että tämä olisi suora rangaistus, mutta Raamattu opettaa selkeästi: "niin kuin te teette Israelille, niin teille tehdään." Tämä periaate, jota pastori John Hagee usein korostaa, toimii varoituksena.

John Hagee on myös todennut: "Berliinin muuri oli täsmälleen yhtä pitkä kuin Dachaun keskitysleirin aita – 103 mailia. Se ei ole sattumaa. Kansakunnat, jotka rakentavat muureja vangitakseen juutalaisia, tulevat itse elämään muurien takana." Tämä kuvaa hyvin, miten Jumala toimii historian aikana niitä kansoja kohtaan, jotka ovat kääntyneet Israelia vastaan.

Historia antaa lukemattomia esimerkkejä Jumalan tuomiosta kansakunnille, jotka ovat vainonneet juutalaisia:

→ Espanja karkotti juutalaiset vuonna 1492, ja samana vuonna heidän valtakuntansa alkoi rappeutua.

→ Rooman valtakunta tuhosi Jerusalemin temppelin ja hajotti juutalaiset; pian sen jälkeen Rooman imperiumi alkoi hajota.

→ Natsi-Saksa rakensi kaasukammioita ja poltti miljoonia juutalaisia – ja päättyi hirvittävään häpeään, Hitlerin itsemurhaan ja Saksan jakautumiseen.

→ Neuvostoliitto vainosi juutalaisia systemaattisesti ja hajosi moraalisesti ja taloudellisesti sisältäpäin.

Martti Luther, joka aluksi puolusti juutalaisia, kääntyi heitä vastaan kirjoittaen vihamielisiä tekstejä. Hänen elämänsä loppu oli täynnä sairautta, sokeutta ja katkeruutta. Rooman kirkko, joka poltti juutalaisia elävältä inkvisition aikana, on itse kokenut valtavia skandaaleja ja luottamuksen romahtamista.

Obadjan kirjassa on selkeä profetia kansakunnille, jotka kohtelevat Israelin kansaa väärin:

"Älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi." (Obadja 1:12-15)

Tämä on vakava varoitus: kansat, jotka nousevat Israelia vastaan tai sulkevat sydämensä juutalaisten hädälle, tulevat kohtaamaan Jumalan tuomion.

Nykyajan tilanne on huolestuttava. Media ja jotkut poliitikot juoksevat perässä Pallywood-trolleille – valehtelijoille, jotka teeskentelevät ja feikkaavat sosiaalisessa mediassa niin tekoälyn kuin esim Syyriassa  tapahtuneiden asioiden valokuvien kanssa  saadakseen kansainvälistä sympatiaa. Tämä on yhtä vaarallista kuin historialliset vääristelyt, sillä se ruokkii vihaa ja vääristää todellisuutta. On tärkeää erottaa tosi Israelin viholliset ja propagandan levittäjät.

Suomi ei ole poikkeus tästä hengellisestä ja moraalisesta vastuusta. Petsamon menetys ja sen sulkeminen pakotietä juutalaispakolaisilta sodan aikana liittyy samaan Jumalan silmissä painavaan periaatteeseen. Vaikka maailman politiikka katsoo vain sotilaallisia ja taloudellisia seurauksia, Jumala katsoo sydämiin ja kansojen tekoihin Hänen omaa kansaansa kohtaan.

Jumala lupaa, että lopulta Siionin vuori ja Jaakobin heimo saavat takaisin sen, mikä heille kuuluu. Obadjan kirjassa sanotaan:

"Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo liekki, mutta Eesaun heimo kuin olki, ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen; eikä jää pakoonpäässyttä Eesaun heimosta. Sillä Herra on puhunut." (Obadja 1:18)

Se muistuttaa meitä, että kun kansa siunaa Israelia, se itse saa siunauksen (1. Moos. 12:3). Mutta jos kiroaa tai hylkää Israelin, Jumalan tuomio voi kohdata heitä tavalla tai toisella.

Meidän on rukoiltava Suomen puolesta, että kansamme tekisi parannuksen ja kääntäisi katseensa Jumalan silmäterään, Israelille. Psalmi 122:6 kehottaa: "Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille: menestykööt ne, jotka sinua rakastavat."

"Nakba" oli arabien aiheuttama ei mikään ulkoa tullut katastrofi.

Vuonna 1947 YK ehdotti jakosuunnitelmaa (UN Resolution 181), jossa maa jaettaisiin kahteen valtioon: juutalaisvaltioon ja arabivaltioon, Israeliksi ja Trans-Jordanialaiksi: Juutalaiset hyväksyivät tämän, mutta arabit hylkäsivät sen heti ja aloittivat väkivaltaiset hyökkäykset juutalaisia vastaan jo ennen Israelin itsenäisyysjulistusta. Kun Israel julisti itsenäisyytensä 14. toukokuuta 1948, viisi arabivaltiota – Egypti, Syyria, Jordania, Irak ja Libanon – hyökkäsivät välittömästi uutta juutalaisvaltiota vastaan tarkoituksenaan tuhota se.

Arabien hyökkäys aiheutti sodan, jota he itse kutsuvat myöhemmin "Nakbaksi" (katastrofiksi). Kyse ei ollut mistään juutalaisten tekemästä kansanmurhasta tai karkotuksesta, vaan sodasta, jonka he itse aloittivat ja jossa he itseasiassa yrittivät tuhota joka ainoan juutalaisen. Monet arabit pakenivat alueelta noudattaen arabijohtajien kehotuksia, jotka lupasivat, että he voisivat palata pian juutalaisten tappion jälkeen. Näin ei käynyt. Israel voitti sodan ja säilytti itsenäisyytensä.

"Palestiina" ei ole arabi-identiteetti, vaan Rooman pilkkaus Jumalan kansaa vastaan.

Nimi "Palestiina" ei ole alkuperäinen arabi tai islamilainen nimi, vaan se on roomalaisten keksimä nimi vuodelta 135 jKr., kun keisari Hadrianus tukahdutti Bar Kokhban juutalaiskapinan. Hän halusi poistaa kaiken viittauksen juutalaisiin ja uudelleennimesi alueen "Syria Palaestina", ottaen nimen juutalaisten muinaisilta vihollisilta, filistealaisilta. Näin hän yritti pyyhkiä pois Israelin ja Juudean nimet kartalta. Tämän vuoksi "Palestiina" on roomalainen pilkkanimi, ei mikään aito kansallinen arabi-identiteetti.

Moderni "Palestiina" oli Neuvostoliiton luomus.

Kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto halusi heikentää lännen ja erityisesti Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa Lähi-idässä. Se tuki arabimaailmaa ja perusti keinotekoisen "Palestiinalaisen kansan" käsitteen propagandatarkoituksessa. Vuonna 1964 perustettiin PLO (Palestine Liberation Organization), ja sen ideologia oli marxilais-leninistinen. Sen perustaminen ei tapahtunut "Palestiinassa", vaan KAIROSSA, EGYPTISSÄ, ja se toimi aluksi täysin arabihallitusten välikätenä Israelin vastaisessa taistelussa.

Yasser Arafat ei ollut palestiinalainen, vaan egyptiläinen.

Yasser Arafat syntyi Kairossa, Egyptissä vuonna 1929 nimellä Mohammed Abdel-Rahman Abdel-Raouf Arafat al-Qudwa al-Husseini. Hän ei ollut syntyperäinen palestiinalainen, vaan egyptiläinen, ja hänellä on yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan. Hänestä tehtiin Palestiinan symbolinen johtaja propagandamielessä, mutta hänen syntyperänsä ja taustansa paljastavat, ettei hänellä ollut juuria Jerusalemissa, Betlehemissä tai Hebronissa – vaan Egyptissä.

Yhteenveto totuudesta:

→ Nakba 1948 oli seurausta arabien hyökkäyksestä uutta Israelia vastaan, ei Israelin suorittama "puhdistus".

→ Palestiina-nimi on roomalainen nimitys Israelille vuodelta 135 jKr., ei arabien keksimä eikä alkuperäinen nimi.

→ Palestiinalainen kansallinen identiteetti luotiin Neuvostoliitossa ja Kairon kautta 1960-luvulla, poliittiseksi aseeksi Israelia vastaan.

→ Yasser Arafat oli syntynyt Egyptissä, ei ollut edes palestiinalainen, ja hänet nostettiin johtoon ideologisista syistä, ei kansanvalinnan kautta.

Tämä kaikki osoittaa sen, miten maailman nykyinen propaganda Pallywood-videotuotantoineen ja valheellisine narratiiveineen yrittää tuhota Israelin oikeuden omaan maahansa, vaikka Raamattu sanoo:

"Sillä Herra valitsi Siionin, halusi sen asuinsijakseen: 'Tämä on Minun lepoasuinpaikkani iäti; tässä Minä asun, sillä sen Minä olen halunnut.'"

(Psalmi 132:13–14, AMP)

Ja tälläkin viikolla Suomen Yleisradio (Yle) suolsi valheita suoraan Hamasin propagandasta, mutta esitti ne ikään kuin "luotettavana lähteenä" Gazan tilanteesta. Kuka vain, joka ymmärtää arabiaa, kuulee selkeästi, että **Gazan kaduilta ei huudeta "kuolema siionisteille" vaan nimenomaan "موت لليهود" – mawt lil-Yahūd – eli "kuolema juutalaisille". Se ei ole poliittista retoriikkaa siionismia vastaan vaan puhdasta antisemitismiä, rotuvihaa, joka tähtää juutalaisten tuhoon – ei vain valtion tai armeijan.

Yle ei kerro, että "Gazan terveysministeriö" tarkoittaa Hamasin sisäistä propagandayksikköä, jota ei valvota millään tavalla, eikä se ole mikään riippumaton viranomainen. Sen luvut ovat valvomatonta sotapropagandaa, jonka tarkoitus on saada länsimaat painostamaan Israelia lopettamaan puolustuksensa. Ja Yle toistaa tämän kaiken kritiikittä, viikoittain, tietäen tasan tarkkaan mitä tekee.

Todellisuudessa Gazassa kasvatetaan jo lastentarhasta lähtien lapsia uskomaan, että juutalaisia ei saisi olla olemassa. Heitä opetetaan laulamaan ja lausumaan runoja, joissa ylistetään marttyyriutta, jihadia ja juutalaisten tappamista. Tämä ei ole väärinymmärrys, vaan tahallista vihaa, jota länsimedia peittelee puhumalla "siionismista", koska se kuulostaa vähemmän tuomittavalta kuin rasistinen antisemitismi.

Ja vaikka monet täällä toistelevat vasemmistomedian propagandaa siionismia vastaan, siionismi ei ole mikään ylivalta-ideologia, vaan yksinkertaisesti usko siihen, että juutalaisilla on oikeus asua omassa maassaan – Israelissa – ja elää siellä turvassa.

→ Siionismi ei tarkoita miehitystä

→ Siionismi ei tarkoita toisten sortamista

→ Siionismi tarkoittaa vain sitä, että Jumalan kansalla on oikeus olla olemassa

Jos joku vastustaa tätä, hänen pitäisi kysyä itseltään: miksei juutalaisilla olisi oikeutta asua yhdessä ainoassa maassa koko planeetalla, kun samaan aikaan arabimailla on yli 20 valtiota ja lähes koko YK tukee heitä?

Jesaja 66:8 (AMP):

"Voiko maa syntyä yhtäkkiä? Tai voiko kansa syntyä yhdessä hetkessä? Kuitenkin Siion synnyttää lapsensa heti kun synnytystuskat alkavat."

→ Israel syntyi vuonna 1948, ja siitä hetkestä asti maailma on yrittänyt repiä sen pois, mutta Herra itse vartioi Siionia.

Jokainen joka rakastaa totuutta näkee, että Israel ei taistele "palestiinalaisia" vastaan, vaan taistelee eksytystä, antisemitismiä ja jihadistista väkivaltaa vastaan, jota länsimedia ruokkii valheillaan.

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut merkittävä käänne Gazan humanitaarisessa tilanteessa: Israel ja Yhdysvallat ovat aloittaneet ruoka-avun jakelun suoraan Gazan asukkaille, ohittaen Hamasin ja UNRWA:n, joita on syytetty avun varastamisesta ja väärinkäytöstä. Tämä uusi lähestymistapa on herättänyt kiitollisuutta Gazan asukkaiden keskuudessa, ja sosiaalisessa mediassa on nähty viestejä, joissa he kiittävät Donald Trumpia ja Benjamin Netanyahua avusta. 

Aiemmin Hamasin on raportoitu varastaneen humanitaarista apua ja UNRWA:n peittäneen näitä toimia. Esimerkiksi IDF julkaisi äänitteen, jossa Gazan asukas kertoo Hamasin hallitsevan UNRWA:n toimintaa.  

Samaan aikaan Gazassa on toiminut ravintoloita koko sodan ajan, kuten Instagram-tili @thailandi_gaza osoittaa. Tämä kyseenalaistaa väitteet laajamittaisesta nälänhädästä alueella. Todellisuudessa ainoat, jotka kärsivät vakavasta ruokapulasta, ovat Hamasin panttivankeina pitämät juutalaiset. 

Monet Gazan asukkaat ovat alkaneet kyseenalaistaa Hamasin toimia ja tavoitteita. Hamasin vuoden 1988 peruskirjassa todetaan selvästi, että sen tavoitteena on Israelin tuhoaminen, ei uuden valtion perustaminen.  

Lokakuun 7. päivänä 2023 Hamasin hyökkäyksessä Israelin alueelle kuoli noin 1 200 ihmistä, mikä tekee siitä yhden verisimmistä päivistä Israelin historiassa. Vertailun vuoksi, Suomen talvisodan aikana päivittäiset kuolonuhrien määrät olivat huomattavasti pienempiä. 

IDF on pyrkinyt minimoimaan siviiliuhrien määrän operaatioissaan, toisin kuin esimerkiksi toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden suorittamassa Dresdenin pommituksessa, jossa kuoli arviolta 25 000–35 000 siviiliä. Sota voisi päättyä nopeasti, jos Hamas vapauttaisi panttivangit ja luopuisi tavoitteestaan tuhota Israel. 

Jos todella välitämme Gazan asukkaista, meidän tulisi tukea toimia, jotka tähtäävät Hamasin vallan lopettamiseen ja alueen vakauttamiseen. 

Lokakuun 7. päivä: Historia toistaa itseään

Lokakuun 7. päivänä 2023 Hamasin ja muiden terroristiryhmien toteuttama hyökkäys Israeliin ei ollut pelkkä sotilaallinen operaatio, vaan se muistutti hälyttävästi profeetta Muhammedin aikaisia sotaretkiä. Hyökkäyksen aikana siviilejä murhattiin, naisia raiskattiin ja lapsia siepattiin – tekoja, jotka heijastavat varhaisen islamin valloitussotia. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoista jäljittelyä. Sivusto oct7map.com dokumentoi näitä tapahtumia yksityiskohtaisesti. 

Hamasin vuoden 1988 peruskirja (The Hamas Covenant) on täynnä antisemitististä retoriikkaa ja kutsuu avoimesti tuhoamaan Israelin. Esimerkiksi johdannossa todetaan: "Israel tulee olemaan olemassa ja jatkamaan olemassaoloaan, kunnes Islam hävittää sen, kuten se on hävittänyt muitakin ennen sitä." Artikkelissa 7 viitataan hadithiin, jossa kehotetaan tappamaan juutalaisia: 

 "Tuomiopäivä ei tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan ja tappavat heidät, niin että juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taakse, ja kivet ja puut sanovat: 'Oi muslimi, oi Allahin palvelija, juutalainen on piilossa takanani, tule ja tapa hänet.'"  

Tämä ideologia ei ole vain poliittista, vaan syvästi uskonnollista, juontuen islamin pyhistä teksteistä. Jos emme tunnista ja tuomitse tätä juurisyytä – islamilaista antisemitismiä – emme koskaan saavuta todellista rauhaa. 

IDF:n moraalinen ylivoima

Vaikka Israelin puolustusvoimat (IDF) eivät ole täydellisiä, mikään muu armeija ei ole tehnyt yhtä paljon minimoidakseen vihollissiviilien kärsimyksiä. IDF varoittaa siviilejä ennen iskuja, toimittaa humanitaarista apua ja pyrkii kohdistamaan hyökkäyksensä tarkasti. Tämä on poikkeuksellista verrattuna moniin muihin armeijoihin. 

Minä sekä muut uudestisyntyneet  kristityt tuemme Israelia, koska: 

1. Raamattu opettaa, että ne, jotka siunaavat Israelia, tulevat siunatuiksi, ja ne, jotka kiroavat sen, tulevat kirotuiksi. 

2. IDF tekee parhaansa suojellakseen sekä omia kansalaisiaan että vihollissiviilejä, mikä osoittaa moraalista ylivoimaa. 

Suomen median ja poliitikkojen vastuu

On huolestuttavaa, että Suomen Yleisradio (Yle) ja monet poliitikot syyttävät yksinomaan Israelia konfliktista, samalla kun he jättävät tuomitsematta Hamasin. Hamasin peruskirja on avoimesti antisemitistinen ja kutsuu tuhoamaan juutalaiset. Esimerkiksi artikkelissa 13 todetaan: "Palestiinan kysymykseen ei ole muuta ratkaisua kuin jihad."  

Tämä ideologia juontaa juurensa islamin pyhiin teksteihin, kuten Koraaniin ja haditheihin. Jos me kristityt  emme tunnista ja tuomitse tätä, me olemme seuraavina listalla. 

Tässä on alkuperäinen Hamasin peruskirja (The Hamas Covenant) vuodelta 1988 sekä sen suomenkielinen käännös. Peruskirja on julkaistu 18. elokuuta 1988 ja se määrittelee Hamasin ideologian, tavoitteet ja suhtautumisen Israeliin ja juutalaisiin. Käännös on tehty mahdollisimman tarkasti alkuperäistä tekstiä noudattaen. 

En tiedä miten saisin kerrottua kaiken joten ehkä parempi jos luette itse:

Hamasin Peruskirja (1988)

Johdanto

"Israel tulee olemaan olemassa ja jatkamaan olemassaoloaan, kunnes Islam hävittää sen, kuten se on hävittänyt muitakin ennen sitä."

(Marttyyri, imaami Hassan al-Banna, siunattu olkoon hänen muistonsa) 

"Islamilainen maailma on tulessa. Jokaisen meistä tulisi kaataa vettä, vaikka kuinka vähän, sammuttaakseen sen, mitä voi, odottamatta muita."

(Sheikki Amjad al-Zahawi, siunattu olkoon hänen muistonsa) 

Artikkeli 1: Hamasin määritelmä

Islamilainen vastarintaliike (Hamas) on yksi Palestiinan muslimiveljeskunnan siivistä. Se on erottamaton osa muslimiveljeskuntaa. 

Artikkeli 2: Hamasin uskonnollinen viitekehys

Islam on Hamasin viitekehys kaikissa näkökohdissaan. Se ohjaa Hamasin käsitystä maailmasta, elämän tarkoituksesta ja sen tavoitteista. 

Artikkeli 7: Juutalaisten vastustaminen

"Tuomiopäivä ei tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan ja tappavat heidät, niin että juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taakse, ja kivet ja puut sanovat: 'Oi muslimi, oi Allahin palvelija, juutalainen on piilossa takanani, tule ja tapa hänet.' Vain Gharqad-puu ei sano tätä, sillä se on juutalaisten puu."

(Hadith, kertonut al-Bukhari ja Muslim) 

Artikkeli 13: Ratkaisu Palestiinan kysymykseen

"Palestiinan kysymykseen ei ole muuta ratkaisua kuin jihad. Aloitteet, ehdotukset ja kansainväliset konferenssit ovat kaikki ajan ja turhien ponnistelujen hukkaa." 

Artikkeli 15: Jihadin velvollisuus

"Sinä päivänä, kun viholliset anastavat osan muslimien maasta, jihadista tulee jokaisen muslimin yksilöllinen velvollisuus. Juutalaisten anastuksen edessä on pakollista nostaa jihadin lippu." 

Artikkeli 22: Juutalaisten salaliitto

"Juutalaiset seisovat Siionistisen liikkeen takana. He hallitsevat maailman mediaa, pankkeja, salaisia yhteiskuntia ja muita vaikutusvaltaisia instituutioita." 

Artikkeli 32: Siionistinen suunnitelma

"Tänään se on Palestiina, huomenna se voi olla toinen maa. Siionistinen suunnitelma on rajaton. Heidän suunnitelmansa on kuvattu 'Siionin viisaiden pöytäkirjoissa', ja heidän nykyinen toimintansa on paras todiste siitä."

Lähteet:

The Avalon Project: Hamas Covenant 1988 

Jewish Virtual Library: Hamas Covenant Full Text 

MEMRI: The Hamas Covenant - Translation 

Arabijohtajat lupasivat , että he voisivat palata koteihinsa voiton jälkeen, kun juutalaiset olisi ajettu mereen. Tätä voittoa ei koskaan tullut, ja näin syntyi niin sanottu "pakolaisongelma", joka on poliittisesti ylläpidetty jo yli 75 vuotta. Samaan aikaan yli 850 000 juutalaista karkotettiin arabimaista – heidän omaisuutensa varastettiin, ja heidät pakotettiin pakenemaan Israeliin tai muualle maailmaan. Heistä ei kuitenkaan tehty "ikuisia pakolaisia", vaan Israel otti heidät vastaan ja antoi heille kansalaisuuden.

On kaksinaismoralismia, että vain arabien "nakbaa" muistellaan, vaikka he aloittivat sodan, mutta juutalaisten todellisesta karkotuksesta arabimaista vaietaan. Tämä kertoo, kuinka maailmassa ei ole kyse oikeudenmukaisuudesta, vaan siitä, ketä media ja poliittiset agendat haluavat tukea. Hamasin hallinto Gazassa jatkaa tätä valheellista kertomusta, lietsoo vihaa ja käyttää omia siviilejään ihmiskilpinä – ja lännessä osa ihmisistä, varsinkin vihervasemmistossa, toistaa näitä propagandavalheita kuin totuutta.

On järkyttävää, että yhä vuonna 2025 meillä on suomalaisia, jotka marssivat "Palestiinan vapautus" -mielenosoituksissa kantaen banderolleja, joissa lukee "From the river to the sea", mikä tarkoittaa suoraan Israelin täydellistä tuhoa. Tämä ei ole rauhanliikettä, tämä on moderni antisemitismi, verhottuna "ihmisoikeustaisteluksi".

Intifada tarkoittaa väkivaltaista kansannousua, jossa juutalaisia on surmattu veitsin, pommein ja asein – siviilejä, lapsia, raskaana olevia naisia, vanhuksia. Se ei ole "vapaustaistelua", vaan terrorismia. Ja se, että suomalaiset poliitikot ja yliopisto-opiskelijat tukevat tätä, on moraalinen häpeä.

On aika avata silmät: Hamas ei ole "vastarintaliike", vaan jihadistinen terroristiorganisaatio, jonka peruskirjassa viitataan suoraan Hadithiin, jossa sanotaan:

«لَتُقَاتِلُنَّ الْيَهُودَ فَتَقْتُلُونَهُمْ، حَتَّى يَقُولَ الْحَجَرُ: يَا مُسْلِمُ، هَذَا يَهُودِيٌّ وَرَائِي فَتَعَالَ فَاقْتُلْهُ»

“Te tulette varmasti taistelemaan juutalaisia vastaan ja tappamaan heidät, kunnes kivi sanoo: 'Oi muslimi! Juutalainen on piilossa takanani, tule ja tapa hänet.’” (Ṣaḥīḥ al-Bukhārī 2926; Ṣaḥīḥ Muslim 2922)

Tällaista väkivaltaista vihaa ei voi missään nimessä tukea Raamatun tai omantunnon nimissä.

Hamasin suosio Gazassa ei ole mitätön – ennen lokakuun 7. päivän massamurhaa yli puolet Gazan väestöstä kannatti Hamasta, ja osa yhä kannattaa. Se on seurausta vuosikymmenten aivopesusta, jota on rahoittanut muun muassa UNRWA – YK:n elin, joka ei opeta rauhaa vaan marttyyriutta, intifadaa ja Israelin tuhoamista.

Meidän on sanouduttava irti tästä valheellisesta agendasta ja seistävä totuuden ja Israelin rinnalla. Ei juutalaisvihaa enää, ei suvaitsemista terrorismille.

"Minä asetan Siionin kiveksi, koetelluksi kiveksi, kallioksi, lujaksi perustukseksi. Joka siihen uskoo, ei peljästy." (Jesaja 28:16)

Siion on Jumalan suunnitelman keskiössä, ja ne, jotka asettuvat sitä vastaan, asettuvat itse Jumalaa vastaan.

Rukoilkaamme Suomen puolesta – ettei meistä tulisi niitä kansakuntia, jotka tuomitaan sen tähden, että käänsimme selkämme Jumalan kansalle.

Jos todella haluan olla Gazalaisten todellisen hyvinvoinnin ja inhimillisyyden puolella, se ei tapahdu tukemalla antisemitismiä, vihaa tai valheita, vaan tuomitsemalla ne selkeästi. Aidosti inhimillinen ja oikeudenmukainen asenne edellyttää sitä, että irtisanoudumme avoimesta juutalaisvihasta, jota Yle ja muut Suomen ei-kristilliset mediat levittävät – usein näennäisesti Israel-kritiikin varjolla, mutta käytännössä demonisoiden koko juutalaisuutta.

Olen itse media-alan koulutuksen saanut, ja juuri siksi en voi olla hiljaa, kun Suomen kansaa johdetaan harhaan. Meitä houkutellaan viholliseksi kansaa vastaan, jota Jumala kutsuu "omaksi silmäteräkseen" (Sak. 2:8). Tämä ei ole enää pelkkää politiikkaa – tämä on hengellinen valinta, joka tuo siunauksen tai kirouksen kansakunnan ylle (1. Moos. 12:3).

Ylen ohjelmissa ja arabimediassa ei koskaan käytetä sanaa "siionisti" arabiaksi, joka olisi صهيوني (ṣuhyūniyy), vaan aina sanotaan يهودي (yahūdī) eli "juutalainen". Tämä osoittaa, ettei kohteena ole vain poliittinen ideologia nimeltä siionismi, vaan koko juutalainen kansa. Tämä ei ole Israelin politiikan arvostelua – tämä on rasistista kansanvihaa, antisemitismiä.

Rauha Lähi-itään ei tule ennen kuin arabit luopuvat päämäärästään tuhota joka ainoa juutalainen. Niin kauan kuin tämä viha elää kouluissa, saarnoissa ja valtion rahoittamissa medioissa, ei voi olla pysyvää rauhaa. Totuus ja rehellisyys ovat todellisen sovinnon ja ihmisarvon perusta – ei valhe, propaganda ja antisemitismi.

Siksi kristittynä, suomalaisena ja medialukutaitoisena en vaikene, vaan varoitan kansaani: älä nouse Jumalan omaisuuskansaa vastaan, älä omaksu valhetta, joka tuo kirouksen koko kansakunnan ylle.

Vetoan jokaiseen joka tämän lukee, jos aidosti olet Gazalaisten puolella, tuomitse Hamas ja tuomitse heidän ideologiansa. Tähän mennessä yksikään Pro Palestiinalaiseksi itseään kutsuva ei ole sitä kyennyt tekemään .

Tätä tekstiä saa kopioida ja jakaa ja levittää. Minua ei tarvitse mainita vaan tekstin voi myös jakaa ihan omanaan. Minulle on tärkeintä että tämä kansa joskus heräisi ja kääntäisi pois antisemitismistä ennenkuin Jumalan koko viha on Suomen päällä.

Abdullah Hashem – Mahdi vai Antikristus? Miksi kolmas temppeli hänen johdollaan on Jumalanpilkkaa

Johdanto: Vaarallinen eksytys lopun ajoissa

Elämme profeetallisia aikoja. Eksytykset eivät nouse vain politiikassa tai taloudessa, vaan ennen kaikkea hengellisellä kentällä, jossa väärät messiaat ja eksyttäjät astuvat avoimesti esiin. Yksi näistä on Abdullah Hashem, joka väittää olevansa sekä islamin Mahdi että messias (suomeksi voideltu eli Kristus), ja joka nyt kutsuu arabeja rakentamaan kolmannen temppelin Jerusalemiin. Mutta tämän kutsun taustalla ei ole Jumalan Henki, vaan saatanallinen suunnitelma yhdistää islam, juutalaisuus ja kristinusko yhdeksi maailmanuskonnoksi, jonka keskiössä on väärä jumala.

Tämä kirjoitus paljastaa, miksi Abdullah Hashemin hanke on jumalanpilkkaa, miten hänen nimensä itsessään julistaa eksytystä, ja miksi todelliset kristityt ja juutalaiset eivät saa mennä mukaan tähän eksytykseen.

Nimi on sanoma: "Abdullah Hashem" = Allahin orja, joka väittää edustavansa YHWH:n Nimeä

Raamatussa nimillä on merkitys. Ne eivät ole sattumia vaan kantavat hengellistä totuutta. Arabiankielinen nimi Abdullah (عبد الله) tarkoittaa "Allahin orja". Sana 'abd tarkoittaa aina orjaa, ei palvelijaa. Islamissa Allah ei ole koskaan "Isä", eikä häntä kutsuta "Ishi" – minun aviomieheni – niin kuin Jumalaa kutsutaan Hosean kirjassa:

 "Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä kutsut minua: Ishi (aviomieheni), etkä enää sano: Baali (isäntäni)."

– Hoosea 2:16 (interlineaarinen heprea: אִישִׁי / בַּעְלִי)

"Baali" ja "Allah" ovat samankaltaisia, sillä kumpikaan ei kuvaa rakastavaa suhdetta, vaan herruutta ja alistamista. Yahweh ei kutsu omiaan orjiksi vaan lapsiksi, morsiamikseen ja rakastetuikseen.

Hashem (הַשֵּׁם) taas tarkoittaa hepreaksi "Nimi" – ja se on juutalaisten tapa viitata YHWH:iin (יהוה), Jumalan Pyhään Nimeen, jota ei turhaan lausuta. Kun joku yhdistää nämä kaksi – Abdullah Hashem – hän julistaa olevansa Allahin orja, joka edustaa YHWH:n Nimeä. Tämä on räikeää jumalanpilkkaa ja eksytystä. Ei voi samaan aikaan olla Allahin orja ja YHWH:n edustaja – sillä nämä kaksi eivät ole sama persoona.

Mahdin temppeli – ei YHWH:lle, vaan Allahille

Islamin Mahdi on hahmo, jonka odotetaan tulevan lopunaikoina palauttamaan "oikeudenmukaisuuden" maailmaan. Hadithien mukaan hän liittoutuu "Isan" (islamin Jeesuksen) kanssa, joka kieltää ristinkuoleman ja kristinuskon ytimen. Nyt tämä Abdullah Hashem, joka väittää olevansa Mahdi, kutsuu arabeja tukemaan kolmannen temppelin rakentamista Jerusalemiin.

Mutta kuka on temppelin todellinen kohde? Jos temppeli rakennetaan Mahdin (eli Abdullah Hashemin) johdolla, joka on Allahin orja, silloin temppeli ei ole YHWH:lle, vaan Allahille, joka on ei-Isä ja ei Ishi, vaan vaativa herra ja eksyttäjä.

 "Älkää antako kenenkään pettää teitä millään tavalla, sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja ilmestyy laittomuuden ihminen... joka asettuu Jumalan temppeliin ja esittää olevansa Jumala."

– 2. Tessalonikalaiskirje 2:3–4, AMP:

"...heittäytyy ylös kaikkea vastaan, mikä on Jumalaa tai palvonnan kohde, niin että hän menee Jumalan temppeliin ja asettuu sinne tekeytyen itse Jumalaksi."

Jos temppeli rakennetaan väärän messiaan, Mahdin, toimesta – se ei tuo Messiaan paluuta vaan Antikristuksen valtaistuimen.

Miksi todellisten kristittyjen on hylättävä tämä hanke?

Uuden liiton mukaan temppeli ei ole enää rakennus, vaan Messias itse on temppeli:

 "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä... Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä."

– Johannes 2:19,21, AMP:

"...mutta Hän puhui temppelistä – omasta ruumiistaan."

Jeesus on YHWH:n käsivarsi (זרוע יהוה – zeroa YHWH) ja Jumalan asumus ihmisten keskellä. Hänessä kaikki täyttyy. Hän ei tarvitse kivistä rakennusta – Hän on se temppeli.

"Te olette itse elävän Jumalan temppeli."

– 2. Kor. 6:16

Jos nyt rakennetaan kivitemppeli väärän messiaan johdolla, se ei ole Jumalan kunniaksi – vaan petokselle.

Älä usko Mahdia, usko Messiaaseen

Abdullah Hashemin nimeen ja missioon kiteytyy lopunaikojen petos. Hän yhdistää Allahin ja YHWH:n, vaikka he eivät ole sama Jumala. Hän kutsuu rakentamaan temppeliä, jonka sisään voisi astua Antikristus, ei Kristus.

Todellinen Messias ei ole Allahin orja. Todellinen Messias on YHWH:n käsivarsi:

 "Herra paljasti pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden..."

– Jesaja 52:10

"...mutta vaikka hän oli tehnyt niin monia tunnustekoja heidän nähtensä, he eivät uskoneet Häneen. Näin kävi, jotta profeetta Jesajan sana toteutuisi: 'Herra, kuka uskoi sanomamme, ja kenelle Herran käsivarsi on paljastettu?'"

– Johannes 12:37–38, AMP

Älä seuraa Mahdia. Seuraa käsivartta – Jeesusta, joka on YHWH.

Samad re-visited

When we come across Surah Al-Ikhlas 112:2 in the Qur'an, we encounter the phrase:

اللَّهُ الصَّمَدُ

"Allah is Samad."

At first glance, this seems like a simple declaration about the nature of Allah. However, the term "Samad" has sparked considerable debate and scrutiny, especially when we examine its origins, linguistic history, and usage. Contrary to popular belief, "Samad" is not native to the Arabic language. It does not appear in pre-Islamic Arabic, and its earliest known use can be traced back to ancient Canaanite religion, particularly its connection to the god Baal.

This raises the critical question: Why would a term tied to an ancient pagan deity appear in a foundational text that defines the nature of Allah, the one true God in Islam? When we take a deeper look at the use of "Samad" in the Qur'an, its pre-Islamic context, and the struggle to translate it, we see that it has mysterious and even troubling origins.

Samad: Not an Arabic Word

The most important fact about Samad is that it is not an Arabic word. Despite its significance in Surah Al-Ikhlas, Arabic dictionaries, both classical and modern, do not list Samad as a native Arabic term. This is essential to understanding the nature of the word and why it poses such a challenge for translators and scholars.

No clear, definitive definition of Samad exists in classical Arabic, and the word only entered the Arabic lexicon after the Qur'an was written. The term does not appear in pre-Islamic poetry or inscriptions, which further indicates that Samad was likely an imported word with deep roots in ancient religious traditions outside of the Arabian Peninsula.

The absence of Samad from early Arabic language texts raises critical questions: How did it come to be associated with Allah in the Qur'an? Why is it included in such a central position, in one of the most fundamental verses about Allah's nature?

Samad's Pre-Islamic Origins: Tied to Baal and Canaanite Religion

The word Samad can be traced back to the ancient Canaanite religion, where it was strongly associated with the god Baal. The Baal Cycle, a series of ancient mythological texts written in the Ugaritic language (closely related to Hebrew), was discovered in the ancient city of Ugarit (modern-day Ras Shamra, Syria) in the 1920s. These texts, dated to around 1400–1200 BCE, describe Baal as a powerful, controlling deity, often depicted as a storm god who had the ability to control the forces of nature.

In the Baal Cycle, Samad is mentioned as an important aspect of Baal's power. One of the most striking lines from the Baal Cycle speaks of Samad "dancing in Baal's hand like an eagle." This metaphor implies that Samad was both a tool and an extension of Baal's will, emphasizing Baal’s supreme control over the forces of nature. In this context, Samad represented something that was eternally bound to Baal's power, control, and influence.

This connection between Samad and Baal is significant because it suggests that the word Samad was used in association with a pagan god long before it appeared in the Qur'an as a descriptor of Allah. The concept of Samad as an eternal, powerful being may have influenced its inclusion in the Qur'an, where it is used to describe Allah's independence, omnipotence, and eternal nature.

The Use of "Samad" in the Qur'an: A Borrowed Concept

Despite Samad's roots in the Baal Cycle, the Qur'an itself does not provide a clear explanation of what Samad means. Instead, scholars have attempted to translate the term in a way that conveys the sense of Allah being independent, eternal, and self-sufficient. However, the very fact that Samad has been subject to varying translations underscores the lack of a definitive, native Arabic meaning for the term.

Translations of "Samad" in different languages:

Finnish Qur'an: Translates Samad as "Aina itsenäinen", meaning "Always Independent."

Estonian Qur'an: Translates it as "Püsiv", meaning "Everlasting" or "Permanent."

Japanese Qur'an: "永遠の存在" (Eien no sonzai), meaning "Eternal Being."

Russian Qur'an: Translates it as "Самодостаточный" (Samodostatochnyi), meaning "Self-Sufficient."

Chinese Qur'an: "永恒的存在" (Yǒnghéng de cúnzài), meaning "Eternal Existence."

These translations reflect the attempt to make sense of Samad in the context of Allah’s attributes. But the fact that translators are forced to render Samad in various ways further highlights the absence of a precise, native Arabic equivalent.

The Influence of Pre-Islamic Polytheism

The use of Samad in the Qur'an becomes even more curious when we consider the pre-Islamic polytheistic environment in the Arabian Peninsula. Even though the Qur'an condemns the worship of idols, the reality is that the pre-Islamic Arabs practiced polytheism and worshipped numerous gods. Some of these gods, such as Al-Lat, Al-Uzza, and Manat, are explicitly mentioned in the Qur'an (Surah An-Najm 53:19-20). These were deities revered by the Quraysh tribe and others long before Islam’s rise.

Furthermore, some scholars and Hadiths suggest that the Satanic Verses, which were supposedly revealed to Muhammad but later abrogated, included references to these false gods. The removal of these verses from the Qur'an points to the complex and shifting nature of the early Islamic revelation. The fact that such gods were acknowledged at one point in the Qur'an—and later removed—suggests that Islam emerged in a polytheistic context where older, pre-Islamic ideas were still being worked out.

It is also worth noting that Samad could be considered another element inherited from this polytheistic environment, considering its association with Baal and the fact that it appears in the Qur'an alongside other pre-Islamic deities. Samad, as a concept, might reflect a belief in an eternal, all-powerful being—a belief that was central to pre-Islamic religions and later adopted and reinterpreted in Islam.

Further Study: Where to Explore "Samad" and its Historical Context

For those interested in further exploring the origins and significance of Samad, several resources and texts provide deeper insight:

1. The Baal Cycle: The Baal Cycle is a key source for understanding the ancient Canaanite religion and the role of Samad in relation to Baal. Translations of the Baal Cycle and academic studies on Ugaritic texts can provide valuable context for understanding how the term Samad was used in the ancient world.

2. Ugaritic Texts: The Ugaritic texts, discovered in the ancient city of Ugarit, contain references to Baal and other gods of the ancient Levant. These texts can be found in collections like The Ugaritic Texts by C.L. Seow and Ugaritic Vocabulary in Syllabic Transcription by J.C.L. Gibson.

3. Arabic Dictionaries: Classical Arabic dictionaries, such as Lisan al-Arab and Taj al-Arus, do not contain the word Samad, indicating its later adoption. Studying the historical development of the Arabic language can help clarify why Samad is absent from pre-Islamic Arabic texts.

4. Historical and Theological Studies: Academic works on the early history of Islam, such as The Cambridge History of Islam and The Qur'an in its Historical Context by Gabriel Said Reynolds, explore the relationship between the Qur'an and pre-Islamic religious practices.

Conclusion: The Dangerous Legacy of "Samad"

The word Samad is not simply an abstract term used to describe Allah’s eternal nature. Its connection to ancient Canaanite religion and the god Baal suggests that it was borrowed from pre-Islamic pagan traditions. The lack of a clear, native Arabic origin for the term, combined with its history of being associated with Baal and other pre-Islamic deities, points to the possibility that Samad was adopted into the Qur'an from earlier polytheistic beliefs.

The appearance of Samad in Surah Al-Ikhlas raises significant theological questions. Could it be that the Qur'an, like many ancient religious texts, absorbed elements of pre-Islamic idol worship? As we look at the various translations of Samad and its historical ties to Baal, it becomes clear that Samad is not just a theological term but also a word with a complex, even troubling, legacy.