My creator gave me two hands.
The Lord wishpered:" Use them to love."
Ill take my hands in to use, just wait and see.
I'm not gonna keep the power hidden.
But I did not learn to love, I left my hands inside my pockets.
They withered silently in their hideout.
The years and days passed.
I did not learn to use my hands. My hands were clumsy and hard and cold.
I went to show my hands to the Creator: "Look what are my hands"
What ever ever I want to touch, it just breaks into pieces under my hands.
My hands are scattering death, and method of loving is breaking everything.
So it is best if I just keep my hands in my pocket. I hid and cover them with care,
so they don't be able to destroy no more. I throw soil over them.
I saw tears in the eyes of my creator, no any hint of blame (or making quilty):
"Give your dirty hands to me. I wanna tend and wash them."
I don't cannot understand / Dont know what happened at that moment. The winds
started to blow. They wiped away the dirt and bitterness. Then there started coming
music from my hands / my hands started to play.
They played uknown/ weird melody. Really quietly at first. I could not silence it
as it took more room wildy. And it spreaded with dauntless power into
so familiar hands of mine that brusted with melody.
The light flowed into tips of my fingers. God, you gave me my hands. My whole soul
is thanking You. My hands are mere a channel.
What ever you wish, do it. Its enough.
Original:
Minä Luojalta kaksi kättä sain.
Luoja kuiskasi;" Rakasta niillä."
Otan kädet käyttöön, odota vain.
En voiman suo salassa piillä.
Mutta en oppinut rakastamaan,
minun käteni taskuihin jäivät.
Ne kuihtuivat hiljaa piilossaan.
Ohi kulkivat vuodet ja päivät.
En oppinut käsiä käyttämään
ne olivat köpelöt, kovat.
Niitä Luojalle lähdin näyttämään:
" Katso, millaiset käteni ovat."
Mitä tahansa tahdon koskettaa,
se musertuu kätteni alla.
Minun käteni kylvää kuolemaa,
ja rakastaa rikkomalla.
On siis paras, kun käteni taskuun jää.
Kädet huolella kätken ja peitän,
niin ne eivät tuhoa enempää.
Niiden päälle nyt multaa heitän.
Näin Luojani silmissä kyyneleet,
en jälkekään syytöksestä:
" Anna minulle kädet likaiset.
Minä tahdon ne hoitaa ja pestä."
Mitä tapahtui silloin, tiedä en.
Tuulet alkoivat huminoida.
Ne pyyhkivät lian ja katkerudeuden.
Minun käteni alkoivat soida.
Ja ne soittivat outoa sävelmää
ensin arasti aivan ja salaa.
Sitä säveltä voinut en hiljentää,
kun se villinä valtasi alaa.
Ja se levisi hurjalla voimalla
minun tuttuihin käsiini näihin,
jotka ilosta uhkoivat soimalla.
Valo virtasi sormen päihin.
Jumala, Sinulta käteni sain.
Koko sieluni Sinua Kiittää.
Minun käteni ovat kanava vain.
Mitä tahdot, se tee, se riittää.
