Niinpä taas sitten. Uusi päivä ja uudet kujeet. Saa nähdä mitä nyt on tiedossa?
Sää on muuttunut yllättäen hyvinkin aurinkoiseksi, ja mielestäni hieman outoa että mitä aurinkoisempi ja kirkkaampi sää, sitä väsyneemmäksi itseni tunnen?
Ehkä se on vain tottumuskysymys että olenko tottunut aurinkoon? Luulisi sen kuitenkin piristävän, eikä väsyttävän. Kuitenkin aurinkoa on riittänyt ja pian kai alkaa kesälomakin. Ainakin suurimmalla osalla ihmisistä joten luultavasti saan keskittyä ja olla rauhassa töissä ilman kamalaa puheryöppyä.
Viikonloppu ainakin nyt tulee olemaan täynnä kaikkea kivaa ohjelmaa kun on yhden kaverin valmistujaisjuhlat ja toisen synttärit. Saa nähdä ehdinkö nollaamaan itseäni viikonloppuna ollenkaan.
Joo kai se masennus ja ahdistuneisuus vieläkin painaa että jos ympärillä liikaa ihmisiä joille pitää puhua ja pitää keskittyä kaikkeen ympärillä olevaan väsähdän hetkessä. No sen näkee sitten.
Mä tykkään auringonpaisteesta, mutta toisaalta aurinkoiseen säähän liittyy aina syyllisyyttä. Pitäisi mennä ulos kun on hieno ilma. Mutta kun ei jaksa. Ei jaksa nousta sängystä. Ei huvita. Ulkona ei ole mitään tekemistä.
ReplyDeleteKuulostaa kivalta viikonlopulta! :D Mutta niin kuin sanoit, myös tosi rankalta. Itse tarvitsen hurjan paljon omaa aikaa ja mieluummin näen ihmisiä kahden kesken kuin isommissa porukoissa. Kaikenlaiset juhlat ahdistaa oikein kunnolla nykyään. Muuutta toivottavasti sulla on hauskaa! <3