I managed to destroy my headphone blug's wire again.. Or I think one of my kittens did it. Sad. Well, I knew these would not last long but still bit bitter feeling in the end 'cause these aren't even mine. These are my mom's . Okay I asked her if I could use these but still feeling like I broke something. I told her about this and she did not care. But why still I feel so damn guilty?
And for point a to point b what is being quilty? Why we feel it? Does it make us feel better in the end when we realize we did something bad and can't fix it? Still its considered as good charachter in human beings to feel sorry what they have done.
But however people still do horrible things. Hurt, rape, tease, kill, steal, hurt even more, lie and do all bad things to each others? Why? Whats wrong with people?
I can't think of anything.. I mean why if we feel pain for it why we do it? Why we hurt others if we feel sorry for them. Okay I get it. Some of us are so hurt ourselves that we no more feel sorry for it. We go up to the point when we feel absolutely nothing. I keep wondering why? Why no one stops it before it goes bad? Or if someone is trying to stop it why I cant see it? Is it because I'm blind and stupid?
Well maybe I'm just being so naive and blind on purpose to protecting myself. But to protect from what? I can't really get it in my head. Its all so complicated. So odd.
Sehän se ongelma onkin, että ne ihmiset jotka tekee tollasia pahoja ei vaan tunne syyllisyyttä siitä. Ne ei välttämättä edes näe tappamaansa/raiskaamaansa/pahoinpitelemäänsä tms. ihmistä _ihmisenä_ jolla on tunteet ja ihmisarvo ja oikeus olla koskematon. Oon lukenut että puolisoaan pahoinpitelevät ihmiset (miehet, yleensä ne on miehiä) näkee sen puolisonsa omaisuutenaan ja jos se tekee jotain väärin, sitä saa rangaista. Samoin just katoin yhden dokumentin missä haastateltiin äitinsä tappanutta miestä... se sanoi että "she was a bitch" ja että se nalkutti koko ajan jne. ja sen takia se ei katunut sitä mitä teki. Tollaset ihmiset vaan pitää tekojaan oikeutettuina. Ei ne sillon koe syyllisyyttä. Se kuulostaa ihan kummalliselta sellaselle ihmiselle joka kykenee tuntemaan syyllisyyttä normaalisti (ja varsinkin sellaselle kuin minä joka tuntee syyllisyyttä ihan kaikesta mikä aiheuttaa pientäkin vaivaa muille) mutta niin se vaan taitaa olla. Ja tietty nekin ihmiset jotka tekee tollasta saattaa tuntee jostain muusta asiasta syyllisyyttä sillon jos vaikka tekee jotain pahaa sellaselle tyypille jota pitää samanarvoisena. Mutta jotkut on vaan niin itsekeskeisiä ettei välitä muista. Ei sillon tarvi olla edes itse mitenkään satutettu, jotkut vaan kasvaa siihen ajatukseen että Minä olen tärkein, muut pitäkööt huolen itsestään.
ReplyDeleteJa sitten on tietysti se, että välillä omat tarpeet ja muiden tarpeet on niin ristiriidassa, että on pakko valehdella tai sattuu tekemään jotain muuta inhottavaa toiselle ihmiselle. Sillon sitä syyllisyyttä tunteekin. Tavallaan haluaa toimia niin että itsellä olis hyvä olla, mutta joskus sellanen toiminta ei taas oo hyväksi muille. Silleen sitä kai tulee useimmiten satutettua sellasia ihmisiä joista välittää, kun toimii niin kuin itselle on parhaaksi ja se ei olekaan sille toiselle parhaaksi, tai se toinen tuntee olonsa väärin kohdelluksi.
Kiusaamisessakin on kai siitä kyse, että yritetään toimia niin kuin näkee että on itselle parhaaksi, vaikka lopulta siitä tuliskin syyllinen olo (vaikka tuskin kaikille edes tulee). Toista haukkumalla ja syrjimällä yritetään pönkittää omaa itsetuntoa tai paikkaa sosiaalisessa piirissä. Ehkä siinä on sellanen ajatus, että "olen parempi ihminen kun en ole tuon kaltainen"? En tiedä. Oon yleensä ollut siellä kiusatussa päässä... vaikka pitää kai myöntää että olen myös kohdellut jotain kavereita kuin ne olisi vähempiarvoisia. Ja joo, poden siitä syyllisyyttä vielä vuosikausia jälkeenpäin. Varmaan itsekin näin ne ihmiset jotenkin "huonompina" kuin minä, vaikka järjellä ajatellen tietysti ymmärrän (ja ymmärsin) että ne on ihan yhtä arvokkaita kuin minä olen. Mutta kun aivot ja sydän ei vaan aina kuuntele toisiaan... mun ongelmat selviäisi ainakin sillä että tunteet kuuntelisi järkeä joskus.