Ylistys menneisyydelle ja huokaus tulevaan

Nyt viikko ilman gosua takana ja tunnen itseni hemmetin ylpeäksi itsestäni, ihan sillä etten ole langennut ostamaan superpassia vaikka hyvä ystäväni ja rakas vihamieheni Sinfonia (Gosukäyttäjä) vannotti sen nimeen että kyllä mä sen passin vielä lankean ostamaan.

Kaikkein oudoimmalta tuntuu se kun Gosussa on tottunut tyhjentämään päätään vähän samaan tapaan kuin täällä blogissa. Tai täällä blogissa yleensä enkuksi, ja Gosussa suomeksi. Eikä tänne kaikkia pikkujuttuja ole koskaan kirjoitellut. Lähinnä vaan mietteitä ja ajatuksia. Mut tuntuu siltä että nyt ois kamalasti tosi turhaa ja tarpeetonta roskaa asiaa ihmisille ja tekisi mieli höpistä kaikesta kaikkien kanssa. Ja sitten herää siihen todellisuuteen että ei. Ei vaan enää pysty. Ja se jotenkin tuntuu oudolta. Okei ehkä mä tosiaan olin Gosuriippuvainen. Jotenkin on sellanen olo kuin oltaisiin kieli katkaistu suusta ja puhumisesta tehty yhtäkkiä mahdottomuus ja sellanen asia mihin ei enä kykene. 

Ja muutenkin tässä mietin että miten ihmeessä yhdellä nettisivulla voi olla niin syvä ja jälkiä jättävä vaikutus ihmisiin. Ja miten se yhdistää ihmisiä. Olen itse Gosun kautta tutustunut mahtavaan porukkaan ja ihaniin ihmisiin. Oonotäti, ja nuhistäti tuutte aina olemaan iso osa mun sydämessä. En unohda teitä! :)

Mut joo. Eteenpäin on mentävä. Mä vaan aina oon ollut siinä aika huono. Okei kenelle mä valehtelen. Tosi huono. Sellanen surkimus joka jää miettimään ja nakertamaan samaa asiaa kunnes joku järkevämpi ilmaantuu paikalle ja komentaa lopettamaan siihen tyyliin että minä luikin sängyn alle piiloon ja mietin sitten että mitä nyt tuli tehtyä väärin? Joo aika typerää. Mut itse oon aina rohkea niin kauan kun mulla on pakotie selvänä, mut heti kun tulee umpikuja vastaan tai ongelmia panikoin ja sekoan.

Siinä mielessä tunnen älyttömän paljon sympatiaa ja samaistumista Ruohometsän kansa -kirjan Isopää nimiseen hahmoon. Suoraviivainen ja ja rohkea tapaus kunnes tulee joki vastaan. sitten se panikoi. Mutta toisaalta kun joelle ilmaantuu koira joka yrittää tavoittaa Isopään kavereita Isopää käy vetämässä sitä turpaan ennen kuin ui vastarannalle. Oli se järkevää tai ei. 

Välillä toivoisi etten olisi niin impulsiivinen ja helposti innostuva ja järkyttyvä persoona. Ja muutenkin tunteet saisivat vaihtua vähemmän. Sitten ei ehkä tätä masennuslääkitystäkään tarvittasi. Mutta minkäs teet.? Et yhtään mitään. Se on osa mua että tunteet koetaan vahvoina ja eletään täysillä. 

Ja joo pakko vielä kiittää Gosun käyttäjiä siitä että heidän kauttaan ( tai siis) Gosun kautta oon oppinut olemaan oma itseni ja olemaan välittämättä siitä mitä ihmiset ympärillä ajattelee. Tokihan musta edelleen ois kiva jos kaikki tykkäisi ja haluaisi olla kavereita mutta ei. Jos joku ei halua viihtyä mun seurassa, ja pitää mua tyhmänä, (sehän nyt on vaan fakta että olen tyhmä) niin pitäkööt. Oon hullu idiootti jolla on ADHD, ja hemmetin ylpeä siitä.

Ja aijon elämääni jatkaa.. "..Aitoon Kohokin tyyliin ", Kuiskasi Isopää hiljaisella ja karhealla äänellä."

-Varjokani

//